sarjakuvassa ja pappina

Sairaalapappi, merimiespappi, perheneuvoja, sotilaspappi, vankilasielunhoitaja, yhteiskunnallisen työn pappi, oppilaitostyöntekijä , kehitysvammaistenpappi….

Näin kutsuttiin työpaikkapappisymposiumiin meitä, jotka teemme papin työtä toisten työpaikoilla. Olen saanut vähän maistaa ainakin sotilaspapin, sairaalapapin ja nyt oppilaitospapin arkea.

Parhaiten päiviltä jäi mieleeni sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka Porvoosta. Hän kertoi omasta etsinnästään. Perille en hänen matkassaan päässyt, mutta hänen tarinansa myötä taas sain pohdittavaa.

Sitten mietin kaikkia teitä, joita koskevat raskaat uutiset. Työpaikka lähti alta tai nyt on neuvottelut käynnissä. Siellä oli pappeja joiden työpaikalla bisnes vielä pyöri ja heitä jotka tapaavat päivittäin alakuloisia ja rattaiden väliin jääneitä. Ei pappi varmaankaan työtä heti tullessaan tuo, mutta jospa joskus korvat tai olkapään. Onko sinun työpaikalla jo pappi käynyt? Sitäkin mietin, että mistä työpaikkapappi löytyisi pappien työmaalle. Joskus kaipaisin. HEH! Se ei kai voi toimia, kuin sarjakuvassa. Sielläkin etsitään...

suhteellisen avarakatseinen

Yhteisvastuukeräys alkoi. Kävin katsomassa tummaihoisen kaverin kuvaa mainoksessa. Siitä kuvasta pääsi testiin. Haastaennakkouulosi.fi.

Tein testin. Tuli arvio. En ollut surkein, mutta en avarakatseisinkaan. Tiesin sen. Testin idea onkin tietysti herättää kysymään. Siinä se jotankin onnistui.

Oman työn kautta maahanmuuttajien asia tulee välillä lähelle. Ammattikorkean ulkomaiset opiskellijat kyslevät joskus papiltakin, että miten ihmeessä tässä maassa voi saada työtä. Mainoksien jako ja siitä tulevat kympit eivät kauan elätä. Vastaaminen on vähän vaikeaa. No ensin pitää olla kova työkokemus ja hyvä kielitaito ja sitten tietysti Suomessa auttaisi erilainen ihonvärikin... Niin ihan rehellinen ei voi olla. Jospa kirkon yhteisvastuukeräys toisi apua taas muutamille ja muuttaisi minuakin. Halua olla edes avarakatseinen.