Nälkäpeli

Pokkarilistojen kärjessä monessa maassa komeilee juuri nyt Suzanne Collinsin Nälkäpeli- trilogia. Nyt kesäloman aikana sain kolmannen osan luettua. Jonotin sitä perheen teinitytön kaverilta. Oli hänellä lainassa. Kirjoista en varmaan tietäis mitään ilman näitä teinejä. Tämä on kuulemma uusi Harry Potterin tasoinen menestys.

Tarina rullaa ja pari yllättävää käännettä kirjoissa on. Moni juttu on kyllä ennalta arvattavissakin. Kirjoissa on roimasti teiniromantiikkaa, kun päähenkilötyttö Katniss ei oikein tiedä kahden tärkeän pojan roolia omassa elämässää. Juuri tytöille tarina taitaa olla merkittävä. Tulevaisuuden ongelmista ei näytä olevan ulospääsyä. Diktatuuri johtaa maailmaa. Nuori tyttö on joutunut alistumaan systeemin valtaan. Isä on kuollut diktaattorin hiilikaivoksessa. Sitten tyttö joutuu epäinhimilliseen nälkäpeliin, jossa lasten on määrä tosi TV formaatissa surmata toisensa. Vain yksi voi voittaa.

Tänään teini oli vuokrannut videon ja sen alkumainoksessa oli Nälkäpelielokuvan traileri. Hän pyysi sitä katsomaan ja arveli, että voitais katsoa yhdessä. No kirja herättää nuorten tyttöjen taistelutahtoa pahaa vastaan ja ottaa senkin tosiasian vakavasti, että aina ei ole helppo sanoa kuka on hyvä ja kuka paha.Kenen joukoissa seisominen vie kohti valoa ja elämää?

Uskosta kirja kertoo, vaikka Jumalasta siinä ei puhuta sanaakaan. Sekin kai tietoinen valinta. Hämärää on vähän kaikkialla. Siitä nämä nuorten kirjat nyt kumpuavat. Johonkin heitä kosketavat? Kaipuuta?