aika rakentavaa jälkiporinaa

Viime viikon kirkolliskokouksen jälkeen on käyty maltillisia jatkokeskusteluja. Ainakin täällä nurkalla Suomea ei mitkään suuret laineet lyö. Tämä on hyvä uutinen kaikille, jotka ovat vedonneet yhteyden puolesta. Kirkko kestää tämän nitinän. Se kertoo siitä, että on syvä taju suurista yhteisistä tehtävistä. Ilosanomaa on vietävä. Tästä yritin jotain sanoa viime viikon kirkolliskokouspuheenvuoroissani. Laitan nyt linkin tähän.

Siinä puheen lopussa on sellainen puute, että en hoksannut sanoa kannattavani mietintöä, josta puhe oli. Se kuulemma välittyy puheesta onneksi muutenkin.

Emeritusarkkipiispa John Wikströn otti rohkeasti kantaa radio ylen ykkösessä. Siunatkaa, älkää kirotko, hän aloittaa. Tässä linkki radiokolumniin. Jatkukoon muutkin keskustelut hyvässä hengessä. Vieläkin iloitsen päätöksestä. Sehän saattoi olla hyvä ratkaisu, vaikka osa toivoi enemmän ja toiset eivät edes tätä.

Täällä jo joku pappi kysyi, että mitä tekee, kun ei mitenkään voi näihin rukouksiin yhtyä. Pyysin, että kertoo sitten tilanteesta vaikka minulle.

äänestystulos 78-30

MIetintö, joka antaa piispainkokoukselle tehtäväksi laatia nyt rukousohjeet tässä viikon kuumassa rukousasiassa, voitti kirkolliskokouksessa äänin 78-30. Jokainen 108:sta painoi nappia. Hyvä, että tämä meni nyt läpi.

Mietintö puhututtaa

Laitan viiveellä linkin valiokuntamietintöön, josta nyt juuri keskustellaan kirkolliskokouksessa. Parisuhdelain seuraukset kirkossa...

Pidin puheenvuoron iltapäivällä. Se ei vielä ole netissä, mutta linkitän sen myöhemmin. Olen perustevaliokunnan kannalla. Se esittää, että piispainkokoukselle annettaisiin tehtäväksi laatia yleisluontoiset ohjeet rukoilemisesta.

Täällä on usein puhuttu siitä, että polku jota voidaan nyt edetä on kovin kapea. Niin on, mutta olen iloinnut puheista, joissa on tehty tilaa laajemmallekin! Nyt pitää taas keskittyä kuuntelemaan. Äänestys tulee ilmeisesti vasta aamulla?

Kaikki muumit laaksossa?

Tänään lähti kirkolliskokouksesta jatkovalmisteluun monimuotoisuutta kirkossa käsittelevä aloite. Nimi aloitteelle on tosi hämärä - mikä ihmeen monimuotoisuus kirkossa? Mutta asia tarkoitti suunnilleen sitä, että tutkittaisiin miten kaikilla tavoilla erilaisilla ihmisillä olisi hyvä olla kirkon töissä ja touhuissa mukana. Perustellusti voi kysyä, että miksi tätä tarvittiin? Eikö kaikkien mukana olo ole itsestään selvää. On ja ei ole. hyvä, että jälleen pohditaan.

Jäin miettimään, kun salissa sanottiin jotenkin niin, että erilaisuudesta huolimatta voidaan toimia yhdessä. Mietintö taas sanoo jotenkin niin, että etsitään positiivisia tapoja käsittää erilaisuutta. Keskustelu ei ollut kovin positiivinen.

Huumoriakin voisi löytää. Entä jos kirkon porukassa on kyse tonntuarmeijasta, joka yrittää jakaa parhaita lahjoja? Tontut ovat minun mielikuvissa positiivisia hahmoja. Tai sitten opin tässä syksyllä uuden sanonan sille kun tuntuu, että jollakin ei ole "kaikki astiat kaapissa." Samaa voi kysyä niin, että onko "kaikki muumit laaksossa?"

Muumit ovat outoja ja ne muut hahmot myös, mutta samoihin seikkailuihin ne mahtuvat. Keskinäistä kunnioittamistakin opettelevat. Näissä mietteissä alan valmistautumaan huomiseen rukouskeskusteluun. Toivotaan, että omista muumeista tuolla pääkopassa olisi edes joku kotona.

116 prosenttia?

Tänään valiokunta pääsi Kirkko 2020 tulevaisuusselonteon kimppuun. Siitä ei onneksi tarvitse puristaa mietintöä tälle viikolle. Pureskeltavaa riittää. Ketä kiinnostaa, niin kannattaa lukea täältä.

Käytäväpuheista jäi erityisesti mieleeni kirkosta eroamiseen liittyvä mielenkiintoinen tieto. Kaikista kirkosta eronneista on viime aikoina käyttänyt eroakirkosta-palvelua ylivoimisesti suurin osa eroajista. Lokakuussa palvelun kautta eronneiden osuus kaikista eronneista on ilmeisesti noin 116 prossaa!? Niinpä. Tuhansia klikkauksia ja ihmisiä, joiden ilmoitus ei ole johtanut eroamiseen. Tästä Hesari tänään kirjoitti. Mikään luku on nyt tuskin aivan tarkka, mutta tarkistaa pitää. Ketä nämä "haamueroajat" ovat? Olisko jokin pankkivarmenne henkilötunnistus edes mahdollinen? Pelkkiä klikkauksia on vähän ontuvaa tiedottaa faktana.

Tarkoitus ei ole vähätellä hurjaa eromäärää, eikä selitellä numerokikkailulla. Tärkeitä lähimmäisiä jokainen. Eroamisen systeemi on nyt kuitenkin ontuva.

Ovia ei ole teljetty!

Arkkipiispa Kari Mäkinen piti sellaisen avauspuheen tänä aamuna kirkolliskokouksen avaukseksi, että siinä riittää miettimistä vähäksi aikaa. Nämä sanat luovat toivoa. Näin kävi ainakin minulle. Mielikuva kirkosta, jonka ovet ovat aivan auki asti avattu, on väkevä. Koko puhe on luettavissa tästä. Kirkko on ihmisille auki silloin, kun myrskyt puhaltavat. Ovia ei ole teljetty!

Taivaan posti vai portti

Pyhäinpäivänä lapseni kirjoittaa kirjettä isoisoisälle, joka kuoli viime maanantaina. Tytöllä oli sellainen olo, että jäi hyvästelemättä ja halaamatta kunnolla. Vanhempina kehoitimme kirjoittamaan kirjeen, kun suru oli suurimmillaan. Eilen illalla hän ryhtyi toimiin.
Isosisko on lohduttanut ajatuksilla Taivaan kodista. Se helpotti, mutta nousi uusia huolia. Kymppivuotiaan mielestä Taivaan Isän talon täytyy olla niin iso, että postit menevät helposti sekaisin. Kirje on aivan ihastuttava, se näytettiin myös vanhemmille. Sitten tuli ongelma, mikä osoitteeksi? Taivaankatu 1 tai tuskin se voi olla ykkönen, tyttö pohti. Isänä päädyin ehdottamaan Taivaan postikonttoria, kyllä ne siellä tietää.
Valmistaudun lähtemään kirkolliskokoukseen näissä mietteissä.