Tragedia

Murhenäytelmä. Sitä kai tuo tragedia tarkoittaa. Tämä on nyt Kauhajoella ja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kuitenkin ihan totta, ei näytelmää. Tänään olen alkanut käsittämään sen. 11 ihmistä on kuollut. Tänään on jatkunut suru ja sanojen etsintä ja ihmisten kuulumisten kyseleminen.

Moni opiskelija on saanut tänään puhelun. Missä olet? Huomiseen päivään on vielä matkaa, mutta luottamus alkaa herätä. Jospa se tulee.

Olen muistutanut itseäni ja muita. Kiire ei ole selitellä.

Olen avanut virsikirjan ja Raamatunkin. Huolettaa nyt illalla, että en osannut etsiä oikeita toivon sanoja, vaikka uskon niiden olevan olemassa. Iltarukoukseeni suljen jokaisen surun koskettaman.

Avajaiset

Opiskelijat ovat tulleet. Tervetuloa! Uusi syksy tuo uudet kujeet. Eilen oli Seinäjoen ammattikorkeakoulun avajaiset. Tänään Ilkka uutiso tapahtumista. Keskusteluja ja puhetta piisaa, kun koko Suomen yliopisto- ja ammattikorkeakoulumaailmaa nyt muokataan. Tosiasia on, että ikäluokat ovat pienenemässä. Pitää pohtia mikä on järkevää missäkin.

Avajaisista muistan monta asiaa, mutta yhden haluan nostaa tähän. Päätöspuheessa luottamusehenkilöpuolen puheenjohtaja Jorma Yli-Suomu puhui tunnelmasta. Se on oleellinen teema. Sittenkin tunne on vahvin. Se pärjää useimmiten, ellei aina järjelle. Siksi tunnetta ja tunnelmaa ei saa väheksyä.

Tunnelma ei säily parhaiten väkisin porukkaa piristämällä. Joskus tunnelma saa olla epävarma ja alakuloinen. Silloin pitää sanoa, että ei se ole vaarallista vaikka harmittaa. Pitää puhua siitä mikä kalvaa ja tietysti jonkun pitää kuunnella. Yritän pitää korvani auki, muutenkin kuin juhlissa, joissa välillä melkein torkahdin. Syksy on sellainen. Joskus pitää viipyillä ajatuksissa ja antaa niiden myös harhailla.