Tänään tuli jo aika monta joulukorttia. Meidän perheen kortti on jo muutaman vuoden ajan ollut sellainen yhden sivun kirje. Se alkaa aina samoilla sanoilla: "Hiiri meni metsään". Sitten tarina jatkuu mielikuvituksen lennon myötä niin, että jokainen saa sanoa jotakin. Hiiret touhuvat milloin mitäkin, mutta kertovat samalla tarinaa kuluneesta vuodesta.
Taas oli pieni tarina-ahdistus viime sunnuntaina, kun maanantaina piti saada hiirikirjeet postiin. Onnistui lopulta. Tänä vuonna hiiret pohtivat, että mikä on joulussa tarpeellista ja miettivät aikuisten uusi työtehtäviä. Lapsista tuntui mahtuvan kirjeeseen liian vähän. Aikuisten ajatukset meinaavat täyttää sadutkin. Huono juttu. Pitää puhua niille hiirille, että olisivat edes jouluna perheen keskellä.
Tänään näitä mietin, kun pienin hiiri on flunssassa ja sen korva on kipee. Kaikki ovat kuitenkin kotona. Jospa joulu tulee. Kiitollinen mieli on myös korteista ja viesteistä! Niissä Vapahtajan syntymää jo aavistelen.
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
lauantai 6. joulukuuta 2008
Kirjava Suomi!
Kirjo on näkyvissä. Se on hyvä. Toiveikasta itsenäisyyspäivää jokaiselle!
Suomi on monessa hyvä maa ja kiitollisuuteen on aihetta. Olen loppuviikon saanut olla oppilaitosten itsenäisyysjuhlissa mukana. Samalla, kun olen itsekin koettanut kiittää olen ajatelut, että miten sen porukan asiaa pitäisin esillä, jotka eivät juhlamieltä löydä.
Heissä on niitä, joiden mieli ei tahdo nousta juhlaan oli tilane mikä tahansa, mutta on heitäkin jotka haluaisivat kiittää ja iloita, mutta nyt ei vaan pysty. Tätä tarkoitan, kun sanon, että kirjoa on ja on hyvä, että se näkyy.
Olen sen verran kai vihreillä oksilla ollut yleensä, että tämä saattaa tuntua ontolta. Mitä tuo tietää kurjuudesta tänään? Niinpä. Opiskelen ja toivon, että erilaiset äänet saavat kuulua. Sellainen Suomi nyt on. Oma ja rakas ja kirjava. Värikkäämpi ja sirpaleisempi henkisesti, kuin koskaan.
Osa lapsista pukeutuu juuri prinsessaksi klo 18.42. Sellaisen leikin lapsi nyt tarvitsee ja ulkona palaa tuli. Lämmittäköön kaikkia!
Suomi on monessa hyvä maa ja kiitollisuuteen on aihetta. Olen loppuviikon saanut olla oppilaitosten itsenäisyysjuhlissa mukana. Samalla, kun olen itsekin koettanut kiittää olen ajatelut, että miten sen porukan asiaa pitäisin esillä, jotka eivät juhlamieltä löydä.
Heissä on niitä, joiden mieli ei tahdo nousta juhlaan oli tilane mikä tahansa, mutta on heitäkin jotka haluaisivat kiittää ja iloita, mutta nyt ei vaan pysty. Tätä tarkoitan, kun sanon, että kirjoa on ja on hyvä, että se näkyy.
Olen sen verran kai vihreillä oksilla ollut yleensä, että tämä saattaa tuntua ontolta. Mitä tuo tietää kurjuudesta tänään? Niinpä. Opiskelen ja toivon, että erilaiset äänet saavat kuulua. Sellainen Suomi nyt on. Oma ja rakas ja kirjava. Värikkäämpi ja sirpaleisempi henkisesti, kuin koskaan.
Osa lapsista pukeutuu juuri prinsessaksi klo 18.42. Sellaisen leikin lapsi nyt tarvitsee ja ulkona palaa tuli. Lämmittäköön kaikkia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
