uusi vuosi!

Adventti ja HOOSIANNA. Auta, pelasta! Uusi kirkkovuosi alkoi. Saimme koko pesueen liikkeelle aamulla kirkkoon. Vanhin lapsi oli yökylässä kaverilla, mutta hänetkin pomimme autoon 9.45. Perhemessu tuntui vähän pitkälle, mutta hyvä siellä oli olla. Kohokohdat olivat ehtoollinen ja hoosianna hymni. Tärkeää oli tietysti tavat tuttuja.

Pientä flunsaa on ollut jo viikon. Nyt on ollut töiden lomassa aikaa vähän levätäkin. Pääsin pitkästä aikaa autotalliin vähän puutöihin, nukuin päiväunet ja sain kuulla evankeliumin. Se päättyi jotenkin niin, että jos: "olisin hiljaa, kivet huutaisivat."

Huomenna alkaa uusi työ. Aloitan Kauhajoen kouluampumisten jälkihoitohankkeen vetäjänä. Tässä on kaikki päiväunet ja virret nyt tulleet tarpeeseen. Hyvä viikonloppu. Uusi alkaa! Apuakin huutelen ja siihen luotan. Uusi vuosi alkakoon! Auta ja pelasta aasilla ratsastaja. Anna kivienkin huutaa!

outoja tunnustuksia

Tänään oli kastepaperit hukassa. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt ajattelin, että niitä ei taida koskaan löytyä. Harmillinen ja nolo juttu. Tiesin, että ovat jossakin tallessa. Kaste on ensi sunnuntaina. Tuomiosunnuntai. Mitenhän tästä selviän.

Olin jo iltapäivästä aika väsynyt. Muistin vanhan ohjeen, että asioiden salailu vie energiaa ja hukatun etsiminen vielä enemmän. Muutenkin on sata asiaa kesken. Päätin soittaa kastekotiin. Hyvä idea!

"...Nyt soitan, kun tässä on laput hukassa. Sitä vaan, että mitähän me sovittiin. Oli vissiin kodinsiunaamisestakin jotain puhetta..."

Ei pienintäkään tyrmistystä siellä toisessa päässä. "Nooo... just niin. Oli kodinsiunaus joo. Tule sitten kuitenkin ajoissa." Iloinen puhelu. Tuli mieleen, että yritän jatkossakin olla nolostumatta joutavista. Jos kerran apua pyytävää armahdetaan.

Kävin nyt illalla vielä työhuoneessa. Siellä paperit olivat. Toisen käsikirjan välissä.

Miten on noloa tunnustaa pieni moka, saati iso. Sitten on ne jutut joita itse vaadin itseäni katumaan, tai toiset vaativat katumaan, vaikka syykään ei ole oma. Tuomio on niin lähellä, että hirvittää vai odotas.... Jos soitan ja kysyn. Jos onkin vaikka kaukana.

Obama ja Orsila

Uusi pressa Obama on juhlittu vaalivoittaja. Näin haastattelunpätkän, jossa hän kertoi lapsena kärsineensä erikoisista nimistään. Barak Obama. Oma sukunimeni on myös aika harvinainen. Aina voi keksiä jonkin yhtymäkohdan Usan presidentiin. Juhlien lomassa puhuin täällä, että tänään ei haittaa, vaikka on vähän hassu oolla alkava sukunimi. En tiedä onko meillä muuta yhteistä. Alan tutkimaan, kunhan kerkiän:)

Täällä kirkolliskokouksessa meni juuri äänestyksessä läpi määräraha kolmen nuorisotyöntekijän palkkaamiseen. Työksi heille on kaavailtu nettiläsnäoloa. Olin mukana kannattamassa asiaa.

Perusteltua kritiikkiäkin kuulin. Kukaan ei kai kiistä etteikö nettiläsnäoloa tänään tarvita, mutta käytännön toimista on vaikea päättää. Mikä nyt auttaisi todella.

Nyt kokeillaan tätä. Toivottavasti löytyy luovia ideoita ja ihmisiä. Varmaan toimivat myös nimimerkeillä. Ehdotan jotain hassua, mutta ei Obamaa tai Orsilaa. Nojoo... etsitään kuitenkin linkkejä ja yhteyksiä ihmisten välillä. Joskus ovat hataria, joskun lujia ja vankkoja. Niitä kohti!

Monikasvoisten vuodet

Tänään kirkolliskokous keskusteli aamulla kirkon nelivuotiskertomuksesta. Otsikko kirjalle on: "Monikasvoinen kirkko". Kansikuvassa on iäkkäämpiä ihmisiä, jotka mietteliäin ilmein ovat tulossa ehtoolliselle. Ensin mietin, että missä muun ikäiset ihmiset. Kuvaa tuijottaessa mieleni leppyi kuitenkin. Monia kasvoja tässäkin. Ikä vaan ei vaihtele.

Erityinen huoli on nyt nuorista ja nuorista aikuisista. Rippikoulu ja hautajaiset vetävät yhä kirkossa. Monen muun asian suosio laskee.

Muutama vuosi 2004-2007 on lyhyt aika. Niistä kertomus on hyvä kooste. Hurahtivat jo. Entisen pohjalle aina rakentuu tuleva.

Tämän päivän uutisista tavoitti vain yksi. Poliisi on saanut tietojen mukaan estettyä kouluammuskelun. Helpottava uutinen ja yhtä aikaa vakava. Usan vaalitulosta saa tietysti pian jännittää.

Muutama vuosi saattaa olla edessäkin päin. Haluaisin käydä eteenpäin kysellen ja rohkeasti etsien, mutta myös luottaen. Kirkko on kai kuolemaakin varten, mutta myös elämää. Kansikuvan ikäihmisten perässä haluaisin nyt kulkea. He näyttävät kulkevan mietteliäin ilmein kohti anteeksi antoa ja rauhaa. Hyvää yötä täältä taas.

läsnäoloa

Netissä voi olla läsnä. Sitäkin tänään ajattelin kirkolliskokouksen ensimmäisenä päivänä. Oli varmasti muita isompiakin asioita, mutta joskus pienemmältä tuntuva voi olla merkityksellistä jollekin.

Kannatin talousarvioaloitetta, jossa ehdotettiin kirkon nettiläsnäolon lisäämistä.

Onko tämä läsnäoloa? Ehkä? Ehkä ei? Mutta sitten se jo muuttuu ihan toiseksi, jos syntyy keskustelu ja toinen vastaa. Läsnäoloon liittyy aina se, että voi kohdata toisen ihmisen.

Minun elämäni merkittävimmät kohtaamiset ovat syntyneet muuten, mutta olen huomannut, että joillekin ihmisille nettikontakti on tullut hyvin tärkeäksi. Siksi haluan kirjoittaa tähänkin. Olethan sinäkin siinä. Vastapäätä ja vierellä?

Kokous on lähellä

Aloitin tämän blogin puoli vuotta sitten. Silloin alkoi ensimmäinen kirkolliskokousviikko. Huomenna homma alkaa taas. Puolivuotta on lyhyt aika ja paljon on silti tapahtunut.

Kirjoittelen tässä. Ensin tuli pitkät tarinat. Pyyhin pois. Ei tunnu helpolta sanoa mitään tulevasta ja silti kaipaan eteenpäin.

Blogi kaipaisi lyhyttä ja nasevaa ilmaisua, mutta päässä on vain pitkiä ajatuksia. Voihan olla, että huomenna taas on uusia sanoja. Mukava on kohdata näitä ihmisiä. Kerrothan jos nousee ajatuksia. Moni on kertonut terveisiä ennen tätä kokousviikkoa. Aika lähellä on taas kokous ja huominen.