Jouluaika on kirjojen aikaa. Kirjastosta nappasin pelkän nimen perusteella Philip Pullmanin kirjan, jonka nimi on tämän kirjoituksen otsikossa. Kansi on mustavalkoinen ja takana on lyhyt kuvaus: "Tämä on tarina Jeesuksesta ja hänen veljestään Kristuksesta." Kirjan tarina noudattaa varsin uskollisesti Raamatun peruskertomuksia Jeesuksesta, mutta yksi iso muutos silti on. Kertomus alkaa syntymän ihmeestä, mutta tässä lapsia syntyykin kaksi. Kaksosveljet saavat nimikseen Jeesus ja Kritus. Jeesus hoitelee suunnilleen sanoja hommia, kuin Raamatun Jeesus, mutta Kristus on mukana kirjurina. Kristuksen ideana on perustaa kirkko, joka vaalisi Jeesuksen opetuksia ja säätelisi uskoon liittyviä kysymyksiä. Instituutio näyttäytyy uhkana, johon Jeesusta ei saada mukaan.
Kirjan juoni junnaa välillä ja saa usein pohtimaan juonen mahdottomilta tuntuvia käänteitä. Osa johtuu tietysti omasta kehyksestäni ja vuosikymmenten tavasta lukea Raamatun kertomukset toisin. On vaikea irtautua tähän, vaikka yritin.
Kirjan lopussa Pullman kirjoittaa, miksi kirja on kirjoitettu. Hän on kristillisen uskon omaksunut lapsuudessa ja aikuisuudessa luopunut uskosta. Raamatun ristiriitaiset kertomukset veivät pohjan uskolta. Kaiken keskellä Pullman on joutunut pettymään myös kirkkoon, vaikka se on tehnyt hyvääkin, niin virheet ovat karmivia.
Jeesusta Pullman mietti yhä. Tyhjän haudan arvoitukseen Pullman tuo ajatusleikin kaksoisveljestä Kristuksesta. Hän oli se joka näyttäytyi elävänä. Mielenkiintoinen ajatusleikki koko kirja, mutta joku temppuilun maku tästä haasteesta jäi. Kirjan Jeesus kaipaa ihmisenä Jumalaa. Miksi Jeesus uhrautui, jos hänen huutoonsa ei taivaasta vastattu?
lauantai 29. joulukuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
