Yksi ääni on tärkein ja kiitokset

Eilen illan suussa valmistui kirkolliskokousvaalien ääntenlaskenta. Viimeksi pääsin täpäräti yhden ääneen erolla läpi. Nyt meni vielä tiukemmaksi. Sain Kirkonkellot-listalla jaetun ykkössijan Jouko Ala-Prinkkilän kanssa. Sitten kuulemma arvottiin ja paikka tuli minulle.

Onnittelujen lomassa olen kertonut tänään tätä tarinaa. Muutama minua äänestänyt sanoi, että olipa hyvä, kun tuli äänestettyä. Meinasi jäädä tekemättä. Tästä jos olisi yksikin ääni puuttunut, ei arpajaisia olisi tarvittu.

Otsikko on sikäli harhaan johtava, että yksi ääni ei enää kirkolliskokouksessa ole tärkein. Se voi olla joskus täysin ratkaiseva, mutta lopulta jokainen ääni on tärkein. Yritän kuuluttaa omaani ja olla saamani valtakirjan arvoinen. Lisäksi uskon toisten äänien ja ajatusten kuulemisen olevan vielä tärkeämpää. Tähän olen saanut nyt kutsun. Yksi ystävä näki arvotun tuloksen erikoisuuden näin. Hän tiivisti: "sinä olet voittanut kahdella tavalla. Äänillä ja arvalla." Reippain mielin lähden liikkeelle. Luottamusta selustassa sitä jaksaa paremmin etsiä lisää! Jospa Luojakin kuljettaisi. Kiitos onnitteluista ja matkaan siunaavista sanoista. Yritän tänne taas laittaa kuulumisia uudelta kaudelta.