aika rakentavaa jälkiporinaa

Viime viikon kirkolliskokouksen jälkeen on käyty maltillisia jatkokeskusteluja. Ainakin täällä nurkalla Suomea ei mitkään suuret laineet lyö. Tämä on hyvä uutinen kaikille, jotka ovat vedonneet yhteyden puolesta. Kirkko kestää tämän nitinän. Se kertoo siitä, että on syvä taju suurista yhteisistä tehtävistä. Ilosanomaa on vietävä. Tästä yritin jotain sanoa viime viikon kirkolliskokouspuheenvuoroissani. Laitan nyt linkin tähän.

Siinä puheen lopussa on sellainen puute, että en hoksannut sanoa kannattavani mietintöä, josta puhe oli. Se kuulemma välittyy puheesta onneksi muutenkin.

Emeritusarkkipiispa John Wikströn otti rohkeasti kantaa radio ylen ykkösessä. Siunatkaa, älkää kirotko, hän aloittaa. Tässä linkki radiokolumniin. Jatkukoon muutkin keskustelut hyvässä hengessä. Vieläkin iloitsen päätöksestä. Sehän saattoi olla hyvä ratkaisu, vaikka osa toivoi enemmän ja toiset eivät edes tätä.

Täällä jo joku pappi kysyi, että mitä tekee, kun ei mitenkään voi näihin rukouksiin yhtyä. Pyysin, että kertoo sitten tilanteesta vaikka minulle.

äänestystulos 78-30

MIetintö, joka antaa piispainkokoukselle tehtäväksi laatia nyt rukousohjeet tässä viikon kuumassa rukousasiassa, voitti kirkolliskokouksessa äänin 78-30. Jokainen 108:sta painoi nappia. Hyvä, että tämä meni nyt läpi.

Mietintö puhututtaa

Laitan viiveellä linkin valiokuntamietintöön, josta nyt juuri keskustellaan kirkolliskokouksessa. Parisuhdelain seuraukset kirkossa...

Pidin puheenvuoron iltapäivällä. Se ei vielä ole netissä, mutta linkitän sen myöhemmin. Olen perustevaliokunnan kannalla. Se esittää, että piispainkokoukselle annettaisiin tehtäväksi laatia yleisluontoiset ohjeet rukoilemisesta.

Täällä on usein puhuttu siitä, että polku jota voidaan nyt edetä on kovin kapea. Niin on, mutta olen iloinnut puheista, joissa on tehty tilaa laajemmallekin! Nyt pitää taas keskittyä kuuntelemaan. Äänestys tulee ilmeisesti vasta aamulla?

Kaikki muumit laaksossa?

Tänään lähti kirkolliskokouksesta jatkovalmisteluun monimuotoisuutta kirkossa käsittelevä aloite. Nimi aloitteelle on tosi hämärä - mikä ihmeen monimuotoisuus kirkossa? Mutta asia tarkoitti suunnilleen sitä, että tutkittaisiin miten kaikilla tavoilla erilaisilla ihmisillä olisi hyvä olla kirkon töissä ja touhuissa mukana. Perustellusti voi kysyä, että miksi tätä tarvittiin? Eikö kaikkien mukana olo ole itsestään selvää. On ja ei ole. hyvä, että jälleen pohditaan.

Jäin miettimään, kun salissa sanottiin jotenkin niin, että erilaisuudesta huolimatta voidaan toimia yhdessä. Mietintö taas sanoo jotenkin niin, että etsitään positiivisia tapoja käsittää erilaisuutta. Keskustelu ei ollut kovin positiivinen.

Huumoriakin voisi löytää. Entä jos kirkon porukassa on kyse tonntuarmeijasta, joka yrittää jakaa parhaita lahjoja? Tontut ovat minun mielikuvissa positiivisia hahmoja. Tai sitten opin tässä syksyllä uuden sanonan sille kun tuntuu, että jollakin ei ole "kaikki astiat kaapissa." Samaa voi kysyä niin, että onko "kaikki muumit laaksossa?"

Muumit ovat outoja ja ne muut hahmot myös, mutta samoihin seikkailuihin ne mahtuvat. Keskinäistä kunnioittamistakin opettelevat. Näissä mietteissä alan valmistautumaan huomiseen rukouskeskusteluun. Toivotaan, että omista muumeista tuolla pääkopassa olisi edes joku kotona.

116 prosenttia?

Tänään valiokunta pääsi Kirkko 2020 tulevaisuusselonteon kimppuun. Siitä ei onneksi tarvitse puristaa mietintöä tälle viikolle. Pureskeltavaa riittää. Ketä kiinnostaa, niin kannattaa lukea täältä.

Käytäväpuheista jäi erityisesti mieleeni kirkosta eroamiseen liittyvä mielenkiintoinen tieto. Kaikista kirkosta eronneista on viime aikoina käyttänyt eroakirkosta-palvelua ylivoimisesti suurin osa eroajista. Lokakuussa palvelun kautta eronneiden osuus kaikista eronneista on ilmeisesti noin 116 prossaa!? Niinpä. Tuhansia klikkauksia ja ihmisiä, joiden ilmoitus ei ole johtanut eroamiseen. Tästä Hesari tänään kirjoitti. Mikään luku on nyt tuskin aivan tarkka, mutta tarkistaa pitää. Ketä nämä "haamueroajat" ovat? Olisko jokin pankkivarmenne henkilötunnistus edes mahdollinen? Pelkkiä klikkauksia on vähän ontuvaa tiedottaa faktana.

Tarkoitus ei ole vähätellä hurjaa eromäärää, eikä selitellä numerokikkailulla. Tärkeitä lähimmäisiä jokainen. Eroamisen systeemi on nyt kuitenkin ontuva.

Ovia ei ole teljetty!

Arkkipiispa Kari Mäkinen piti sellaisen avauspuheen tänä aamuna kirkolliskokouksen avaukseksi, että siinä riittää miettimistä vähäksi aikaa. Nämä sanat luovat toivoa. Näin kävi ainakin minulle. Mielikuva kirkosta, jonka ovet ovat aivan auki asti avattu, on väkevä. Koko puhe on luettavissa tästä. Kirkko on ihmisille auki silloin, kun myrskyt puhaltavat. Ovia ei ole teljetty!

Taivaan posti vai portti

Pyhäinpäivänä lapseni kirjoittaa kirjettä isoisoisälle, joka kuoli viime maanantaina. Tytöllä oli sellainen olo, että jäi hyvästelemättä ja halaamatta kunnolla. Vanhempina kehoitimme kirjoittamaan kirjeen, kun suru oli suurimmillaan. Eilen illalla hän ryhtyi toimiin.
Isosisko on lohduttanut ajatuksilla Taivaan kodista. Se helpotti, mutta nousi uusia huolia. Kymppivuotiaan mielestä Taivaan Isän talon täytyy olla niin iso, että postit menevät helposti sekaisin. Kirje on aivan ihastuttava, se näytettiin myös vanhemmille. Sitten tuli ongelma, mikä osoitteeksi? Taivaankatu 1 tai tuskin se voi olla ykkönen, tyttö pohti. Isänä päädyin ehdottamaan Taivaan postikonttoria, kyllä ne siellä tietää.
Valmistaudun lähtemään kirkolliskokoukseen näissä mietteissä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Luen Tuomas Kyrön hauskaa uutta kirjaa Mielensäpahoittaja. Olen suositellut muillekin. Takakannen teksti kertoo, miten kirjan päähenkilö on oikeamielinen suomalaismies, joka pahoittaa mielensä, kun jouluna kinkun sijasta tarjotaan kalkkunaa. Niin se ei vaan kuulu mennä.

Minun pitäisi kirjoittaa pappina ja kirkolliskokousedustajana kirkosta eroamisesta nyt kaksi viikkoa ylen homoillan jälkeen. En ole oikein pystynyt aiemmin. Joku lamaannnuskin iski. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Joitakin ajatuksia on seljennyt. Yksikään ero ei ole ihan sama. Se on iso juttu, kun lähimmäinen punnitsee elämän syvimmat arvot uusiksi. Tai sanoo, että kadottaa Jumalan.

Minun tai jonkun muun papin mielipaha on sivuseikka. Silti olen yritänyt pohtia, mistä oma mielipaha johtuu. Itseen pitää mennä. Arvoja ja asenteita ja syvimpiä elämän salaisuuksia on mahdollista tulla pohtimaan Seinäjoelle to 4.11. klo 9 alkaen. Ohjelma löytyy tästä. Vieläkin saa ilmoittautua.

kuolleet papit

Tänään päättyi kaksipäiväinen, kerran kuudessa vuodessa järjestettävä, pappien kokous. Jokainen hiippakunta kutsui kaikki papit koolle pohtimaan mitä usko on nyt? Kirjakin oli painettu tätä varten. Siinä esiin nostettiin mielenkiintoisia teemoja. Olisiko sinua kiinostanut luonnontieteiden ja uskon ristiriita, uusateismi, etiikan kysymykset vai Jeesus elokuvissa?

Moni asia kiinnosti ja kaivattua sähköistä keskusteluakin saatiin aikaiseksi. Olin jo aivan lähellä pyytää puheenvuoron. Onneksi en saanut aikaiseksi, kun jahkasin sanoja päässäni. Kolmensadan papin joukossa on hyvä kuunnella.

Nyt illalla tuntuu, että sittenkin merkittävin anti oli, kun hetki sitten eläköitynyt esimieheni muisteli lyhyesti kuuden edellisen vuoden aikana kuolleita Lapuan hiippakunnan pappeja. Joku sanoi sitten ääneenkin, että jospa tämä työporukka sitten muistaa aikanaan minuakin. Jospa sitten löytyisi tuollainen muistelija, joka välillä sopivasti huumoria viljellen, lämpimästi tarinoiden, kertoo jotain oleellista ihmisistä. Jospa Vapahtajan tähden sittenkin olisi yhteys rakkauteen ja elämään? Jäin miettimään, miksi tämä nyt teki vaikutuksen? Kuolleet papit? Oli siinä muutakin, vaikka tuttuja oli jo joukossa minullakin.

Mitä synkempi yö

Tänään oli aika hauska Jaakko Löytyn konsertti Lakeuden Ristissä. Seinäjoella starttasi kehitysvammaisten kulttuuripäivät - Kaupungin sykkeessä. Jaakko iloitsi, kun kirkkosalissa oli ilmakitaran soittoa havaittavissa.

Minulle suurin juttu oli, kun hän lauloi vajaa vuosi sitten sanoittamansa laulun. Kauhajoen kirkon valaistun ristin tarina siinä kuuluu. "Mitä synkempi yö meitä piinaa, sitä kirkkaampi ristisi on!" Näilllä toivoilla tähän hämärtyvään iltaan on hyvä käydä. Hyvää yötä valvoville. Risti valaisee, vaikka lamput olisivat joskus rikkikin. Laulun nimi on muuten Kallis hunajan pisara II.

hetaan pari suhdetta

Kirkolliskokousviikko Turussa on ohi! Olen ikäänkuin luvannut itselleni, että ainakin kokousviikkona kirjoittelen blogeja. Ei onnistunut tällä kertaa. Oli niin poikkeuksell... NO joo. Turha selitellä. Olisihan yölläkin ollut aikaa.

Asioita oli silti paljon ja arkkipiispan läksiäisiäkin siinä vähän ehdimme juhlia. Päähuomion veivät kuitenkin rekisteröidyssä parsiuhteessa elävien suhteen puolesta rukoileminen ja uusi kirkon henkilöstö- ja taloushallintokeskuksen perustaminen (HeTa).

Mennessä jo tiesin suhteiden ja ihmisten puolesta rukoilua kannattavani ja pidin yhden puheen. Aamulehti siteerasi viimeistä lausettani ja oli laittanut siihen yhden "ja" sanan liikaa. Löytyy tästä: puhe

Epävarma olin HeTan suhteen. Mitä tästä uudesta keskitetystä taloushallinnosta tulisi. Olen ollut varovaisen myönteinen, mutta viikolla iski vahva varautuneisuus. Äänestin lopulta vastaan. Ei se mitään auttanut. Nyt sellainen keskus tulee. Iso myllerrys seurakunnissa ja talouspuolen osaajien päässä. Jospa onnistuisi jotenkin. Kaikkien on nyt tässä toisiaan tuettava. Säästi tämä pitkässä juoksussa tai ei.

Naisten aamiaiselta pyhä viesti

Laitoin tuollaisen otsikon vaikka tarkoitus on kirjoittaa pyhistä asioista. Sain olla "varamiehenä" Ilmajoen seurakunnan naisten aamiaisella viime lauantaina. Työkaverini oli estynyt ja pääsin paikkaamaan. Puhuin suruista ja toivosta.

Sitten pois lähtiessä tapahtui jotain merkittävää. Sain Ilmajoen seurakunnan paidan, jossa lukee isolla: "Ilman pyhää on vain arkea."

Olen nähnyt paitoja ennenkin ja pitänyt sanomaa puhuttelevana. Pistin paidan tällä viikolla päälle Turussa ja pidin koko matkan kotiin saakka. Se herätti huomiota junassa ja muualla. Tuijotuksia ja kysymyksiäkin. "Mitä tossa lukee?"

Olen käynyt tänäkin keväänä pyhänä kaupassa (tosin vasta iltapäivällä, kun kirkonmenot ovat varmasti jo ohitse), vaikka aiemmin ajattelin, että juuri tätä pitäisi vastustaa. Nyt mietin paita päälllä, että pyhän oikeassa ymmärtämisessä taitaa olla kyse jostakin muustakin. Niin missä on minun ja sinun PYHÄ ja arvokas! Sitä on joskus oikein ikävä. Kiitos paidasta!

Lumiriemuja ja jääkiekkoa

Käynti omien tekstien luona on hämmentävä. En ole koko alkaneena vuonna saanut riviäkään tänne. Aiheista ei olisi pulaa. Kirkon uutisissa on päällimmäisenä arkkipiispan vaalit ja olisihan monta muutakin kihisevää uutista. Äänestää rätkäytän sitten aikanaan.

Eilen katselin illan jääkiekkoa. Sehän oli mielenkiintoinen peli. Avauserän tapahtumia analysoidaan kuulemma kiekkopiireissä pitkään. Miten voi tulla lunta tupaan noin paljon noin lyhyessä ajassa. Tämän talven teemoissa siis oltiin.

Tuota olen pohtinut ennenkin, että kun oiken menee pahasti päin mäntyä, niin mitä sitten on tehtävä. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä. Pitää pysähtyä pohtimaan. Silti monen muun ja isomman kaaoksen keskellä korostetaan, että tarvitaan huopia, ruokaa, lämpimiä katseita ja olkapäätä. Tämä nyt on tietysti aivan lässyä puhetta, kun äijäkiekosta puhutaan. Mutta jokainen, joka analysoi, katsokoon, että antaa tukeakin. On tämä niin kummaksi suorittamiseksi menossa, että jarrutan. Hyvä jos tulee mensetystä, mutta saa hävitäkin. Oikeastaan komea tappio. Niin vaan uudet pelit ovat kohta jo ovella. Alkaa muuten hiihtoloma. Siksi on aikaa naputella. Josko hiihtelisin enemmän, kuin muistelisin alkuvuoden tappioita. Lämpiä ajatuksia lähetän kaikille, erityisesti viime aikoina hävinneille.