Kirkolliskokous päätti juuri siitä, että kirkkoon tulee ohjeet lapsivaikutusten arviointia varten.
Piispa Mäkinen esitteli valiokuntamme mietinnön, joka tuki aloitetta. Hän lainasi kirjailija Maksim Gorkia. Häneltä on joskus kysäisty: "Miten lapsille tulee kirjoittaa?" Hän vastasi: "Samalla tavalla kuin aikuisille, mutta paremmin."
Gorkin lapsuus oli sellainen, että hän jäi orvoksi nuorena. Mummmo sitten kasvatti ja kertoi tarinoita. Tarinat saavat jatkoa. Toivottavasti yhä paranevat.
Olen itse miettinyt yhtä valmistelun aikana kuulemaani lausetta: "Se mikä on lapsen oikeus, on aikuisen velvollisuus."
Mitenhän muistaisin ajatella tätä myöhemminkin?
perjantaina 6. marraskuuta 2009
tiistaina 3. marraskuuta 2009
Rokka kohtaa virkamiehen- ja naisen
Tänään kirkolliskokousväki puhui viroista. Lakia kirkon kaikista viroista yritetään muuttaa. Koko lakipaketissa on monta asiaa. Yksi kohta sai suurimman huomion. Se on syrjintäpykälä. Niin. Tiedän. Asia saattaa äkkiä kuulostaa vähän oudolta, jos et istu tällä. Selvähän se. Ketään ei saisi syrjiä.
Syrjiminen on kurja juttu. Sitten sitä huomaa, että siellä, täällä ja tuolla ihmisiä kuitenkin koko ajan syrjitään. Onko sinusta joitain hyviä perusteluja sille, että aivan jokainen ei kelpaa kirkon virkaan? Ei ihan helppo kysymys. Moniin maailman virkoihin on pääsyvaatimuksia, esteitä ja rajoja.
(Kummallisinta tämä puhe voi olla, jos olet juuri menettänyt työsi.)
Osa puheista oli tunteikkaita. Tunteita pitää saada sopivasti näyttää, kun niitä on. Puheissa luotiin mielikuvia ja kerrottiin, lakipuheen lisäksi, tarinoita. Yksi puhe sisälsi lainauksia Tuntemattomasta sotilaasta. Antero Rokkaa lainattiin siihen tapaan, että nyt ei saa perääntyä vihollisten edessä. Siinä luotiin rintamalinjoja.
Jäin miettimään, että joskus olen kuullut sanottavan, että Linnan Tuntematon voi olla sodan vastainenkin kirja. Enemmän kuin sotaa ihannoiva, se voi olla kuvaus sisusta ja kovasta yrittämisestä? Muistelen, että Rokalta kysyttiin sitäkin, että miltä tuntuu ampua ihmisiä. Rokka vastaa jotenkin niin, että "En mie tiiä. Mie ammun vaan vihollissii." Toisen hahmottaminen viholliseksi auttoi mahdottomalta tuntuvassa kysymyksessä? Sitäkö Linna halusi kuvata?
Olen käyttänyt keinoa kaiketi joskus itsekin. Se on joskus hyväkin konsti? No en ole varma.
Tänään oltiin kaikki samassa poterossa. Kyllä sinne mahtuu toivottavasti tänään ja huomenna vähän erilaisinkin ajatuksin. Sisua taas yhteyden etsintä vaatii. Onneksi ei olla oikeassa sodassa rintamalinjojen eri puolilla. Siinä sanat loppuisivat. Tänään on vähemmän vihollisia ja enemmän yhdessä ihmettelijöitä.
Syrjiminen on kurja juttu. Sitten sitä huomaa, että siellä, täällä ja tuolla ihmisiä kuitenkin koko ajan syrjitään. Onko sinusta joitain hyviä perusteluja sille, että aivan jokainen ei kelpaa kirkon virkaan? Ei ihan helppo kysymys. Moniin maailman virkoihin on pääsyvaatimuksia, esteitä ja rajoja.
(Kummallisinta tämä puhe voi olla, jos olet juuri menettänyt työsi.)
Osa puheista oli tunteikkaita. Tunteita pitää saada sopivasti näyttää, kun niitä on. Puheissa luotiin mielikuvia ja kerrottiin, lakipuheen lisäksi, tarinoita. Yksi puhe sisälsi lainauksia Tuntemattomasta sotilaasta. Antero Rokkaa lainattiin siihen tapaan, että nyt ei saa perääntyä vihollisten edessä. Siinä luotiin rintamalinjoja.
Jäin miettimään, että joskus olen kuullut sanottavan, että Linnan Tuntematon voi olla sodan vastainenkin kirja. Enemmän kuin sotaa ihannoiva, se voi olla kuvaus sisusta ja kovasta yrittämisestä? Muistelen, että Rokalta kysyttiin sitäkin, että miltä tuntuu ampua ihmisiä. Rokka vastaa jotenkin niin, että "En mie tiiä. Mie ammun vaan vihollissii." Toisen hahmottaminen viholliseksi auttoi mahdottomalta tuntuvassa kysymyksessä? Sitäkö Linna halusi kuvata?
Olen käyttänyt keinoa kaiketi joskus itsekin. Se on joskus hyväkin konsti? No en ole varma.
Tänään oltiin kaikki samassa poterossa. Kyllä sinne mahtuu toivottavasti tänään ja huomenna vähän erilaisinkin ajatuksin. Sisua taas yhteyden etsintä vaatii. Onneksi ei olla oikeassa sodassa rintamalinjojen eri puolilla. Siinä sanat loppuisivat. Tänään on vähemmän vihollisia ja enemmän yhdessä ihmettelijöitä.
maanantaina 2. marraskuuta 2009
ykseyttä etsivä yhteisö
Näyttää vierähtäneen kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Ei mitenkään hurjan tiivis tahti. Kirkolliskokous alkoi jälleen Turussa. Täällä taas naputan.
Tänään on isossa salissa puhuttu mm. talousarviosta. En nyt siitä tässä enempää. Tiukkenee vyö.
Pöydille oli jaettu paperipinojen lomaan sinisävyinen vihkonen: Meidän kirkko. Ykseyttä etsivä yhteisö. Ekumeeninen strategia vuoteen 2015. Tähän liittyen on ajankohtainen kysymys tiiviimpi yhteys Suomen metodistikirkon välillä. En ole ihan tarkasti koko tuota nivaskaa lukenut. Tunnustan. Niinpä silmäilin tätä pienempää vihkoa.
Joskus yhä kuulee ihmettelyä siitä, että eikö nuo uskon ihmiset osaa olla ystäviä keskenään? Niin! Minä ainakin huomaan välillä puhuvani vähemmän rakentavasti toisista ihmisistä. Joskus tuntuu, että ne jotka ovat lähellä omaa näkemystä saavat enemmän lokaa silmille, kuin kaukana olevat.
Siksi on hyvä, että yhteyttä yhä etsitään. Joskus askelet oikeaan suuntaan onnistuvat! Etsivä! Tuo sana maistuu tässä yhteydessä hyvälle. Joskus yhteyttä pitää etsiä ja sitten voi löytää. Kyse on perusjutusta. Minun pitää antaa jostakin kohtaa periksi ja sitten on sinun vuoro sanoa, että ei tämä ole ihan pilkun päälle täälläkään puolella.
Tänään on isossa salissa puhuttu mm. talousarviosta. En nyt siitä tässä enempää. Tiukkenee vyö.
Pöydille oli jaettu paperipinojen lomaan sinisävyinen vihkonen: Meidän kirkko. Ykseyttä etsivä yhteisö. Ekumeeninen strategia vuoteen 2015. Tähän liittyen on ajankohtainen kysymys tiiviimpi yhteys Suomen metodistikirkon välillä. En ole ihan tarkasti koko tuota nivaskaa lukenut. Tunnustan. Niinpä silmäilin tätä pienempää vihkoa.
Joskus yhä kuulee ihmettelyä siitä, että eikö nuo uskon ihmiset osaa olla ystäviä keskenään? Niin! Minä ainakin huomaan välillä puhuvani vähemmän rakentavasti toisista ihmisistä. Joskus tuntuu, että ne jotka ovat lähellä omaa näkemystä saavat enemmän lokaa silmille, kuin kaukana olevat.
Siksi on hyvä, että yhteyttä yhä etsitään. Joskus askelet oikeaan suuntaan onnistuvat! Etsivä! Tuo sana maistuu tässä yhteydessä hyvälle. Joskus yhteyttä pitää etsiä ja sitten voi löytää. Kyse on perusjutusta. Minun pitää antaa jostakin kohtaa periksi ja sitten on sinun vuoro sanoa, että ei tämä ole ihan pilkun päälle täälläkään puolella.
torstaina 1. lokakuuta 2009
ruuhkavuosimummo
Kuvaavaa on, että en ole saanut taas aikoihin kirjoitetuksi. Vessa vähän tiputtaa ja lapsi sanoi, että olisi kiva jos ehtisit kenkäkauppaan. On vaan kesätossut jäljellä ja nekin vähän huonot jo. Ei nyt ehdi!
En ole lukenut näitä elämän ruuhkavuosioppaita kunnolla. Uskon niiden varoittelevan tästä. On työ ja lapset ja pari muuta juttua. Yksi ääni kuiskii olkapäällä, että työstä ja lapsista selviää jotenkin kyllä, mutta kuka käski työntää nokan liian moneen paikkaan noiden tärkeiden jälkeen?
Niin. Se toinen ääni kuiskii yhä kuitenkin, että uusi on kiinnostavaa ja haasteita pitää olla.
Tämä tuli mieleen siksi, kun on menossa keskustelu siitä, että kelpaako isovanhemmat, lähinnä mummot, lasten hoitajiksi. En ole sitäkään keskustelua tarkasti seurannut, mutta nyt tuli tilapäisapu todella tarpeeseen. Puoliso käväisi parin yön yli reissussa. Harvoin on mummon apu tuntunut näin hyvältä. Saa taas piipahtaa. kiitos. Moni juttu vaan selvisi sillä välin. Eläköön ruuhkavuosimummo!
En ole lukenut näitä elämän ruuhkavuosioppaita kunnolla. Uskon niiden varoittelevan tästä. On työ ja lapset ja pari muuta juttua. Yksi ääni kuiskii olkapäällä, että työstä ja lapsista selviää jotenkin kyllä, mutta kuka käski työntää nokan liian moneen paikkaan noiden tärkeiden jälkeen?
Niin. Se toinen ääni kuiskii yhä kuitenkin, että uusi on kiinnostavaa ja haasteita pitää olla.
Tämä tuli mieleen siksi, kun on menossa keskustelu siitä, että kelpaako isovanhemmat, lähinnä mummot, lasten hoitajiksi. En ole sitäkään keskustelua tarkasti seurannut, mutta nyt tuli tilapäisapu todella tarpeeseen. Puoliso käväisi parin yön yli reissussa. Harvoin on mummon apu tuntunut näin hyvältä. Saa taas piipahtaa. kiitos. Moni juttu vaan selvisi sillä välin. Eläköön ruuhkavuosimummo!
maanantaina 17. elokuuta 2009
not nöf?
Valittelin tänään muutamille tutuille, että on flunssa. Ehdottelivat viesteissään lepoa ja olenkin lepäillyt. Pari on tarkistanut, että ei vaan nyt sitten ole se possunuha iskenyt. Toivotaan, että "not nöf", viesti oli hauska.
Mistä sen tietää. Ei kai tämä nyt sentään sitä kuuluisaa voi olla. Harva kuuluisa se tällaisen tavallisen kohdalla pysähtyy. Hupia on piisannut ja olen koettanut myönteisesti ajatella vaikka olo on välillä ollut huono.
Pitää kai vakavoitua. Tautien kanssa ei ole kuulemma leikkimistä. Sikainfluenssakin on kai oikeasti vaatinut kuolonuhreja. Siitä se tulee se olo, että ei sille saa nauraa. Tämä on tällaista. Joskus vaikeaa. Huumori auttaa ja samalla toivon, että en naura väärällä tavalla vakaville asioille. Eniten toivon, että oli mikä tauti nyt tahansa niin läheiset ja muut ihmiset varjeltuisivat. Siksi jäin tänään kotiinkin. Huomenna jo töihin. Ei kai nöf näin äkkiä hellitä. Yhdessä viikonlopussa. Tämä köhä tuntuu jo voitetulta. Tänään ei enää ollut kuumettakaan. Sitä kai jää vaan odottamaan seuraavaa nuhaa. Luettua siinä saa ja urheiluakin on tullut. En toivo paniikkia vaikka huolellinen käsienpesu auttaa kuitenkin. ajattelen jotenkin niin, että kai jokin tarkoitus näillä taudeillakin? Mistäs tietää?
Mistä sen tietää. Ei kai tämä nyt sentään sitä kuuluisaa voi olla. Harva kuuluisa se tällaisen tavallisen kohdalla pysähtyy. Hupia on piisannut ja olen koettanut myönteisesti ajatella vaikka olo on välillä ollut huono.
Pitää kai vakavoitua. Tautien kanssa ei ole kuulemma leikkimistä. Sikainfluenssakin on kai oikeasti vaatinut kuolonuhreja. Siitä se tulee se olo, että ei sille saa nauraa. Tämä on tällaista. Joskus vaikeaa. Huumori auttaa ja samalla toivon, että en naura väärällä tavalla vakaville asioille. Eniten toivon, että oli mikä tauti nyt tahansa niin läheiset ja muut ihmiset varjeltuisivat. Siksi jäin tänään kotiinkin. Huomenna jo töihin. Ei kai nöf näin äkkiä hellitä. Yhdessä viikonlopussa. Tämä köhä tuntuu jo voitetulta. Tänään ei enää ollut kuumettakaan. Sitä kai jää vaan odottamaan seuraavaa nuhaa. Luettua siinä saa ja urheiluakin on tullut. En toivo paniikkia vaikka huolellinen käsienpesu auttaa kuitenkin. ajattelen jotenkin niin, että kai jokin tarkoitus näillä taudeillakin? Mistäs tietää?
keskiviikkona 1. heinäkuuta 2009
Nautintoja nautintoja ja kurjaa polvirukousta
En ole jaksanut oikein reagoida bussikampanjan mainokseen. Näin tarran vain kuvassa. Täällä niitä ei vielä ole. Miten se meni. "Jumalaa tuskin on olemassa - nauti elämästä." Jotain tuollaista. Olen miettinyt, että miksi eivät omat tunteet kuohahda? Onko oma usko niin väljähtynyt, että ei liikuta, kun sitä uhataan? Jotakin turnausväsymystäkö jo lie?
Näistäkin voi olla kyse, mutta en millään jaksa kokea uskoa uhattuna tämän kampanjan myötä. Mitä mainostajilla on tarjota jumalauskon tilalle? Materialistinen maailmankuva siellä on ja epämääräinen puhe nautinnoista. Materialistinen maailmankuva on osa oma maailmankuvaani jo muutenkin ja nautinnon kanssa luulen jokaisella ihmisellä olevan hetkittäistä vaihtelua.
Muuta en ole löytänyt. Ehkä jonkin "meilläkin on oikeus julistaa" -ajatuksen. Niin on. Julistakaa vaan. Voi olla, että olen sokea tai muuten yksinkertainen, mutta enemmän kuin uhkaa uskolle, näen vain huutelua puskista. Siitä saa kai sitten iloa ja nautintoa? Minä toivon, että edes tämä hapuileva usko säilyisi. Koen, että se on tuonut joskus myös iloa.
Täällä Seinäjoella alkaa Herättäjäjuhlat. Teema on: Sallikaa lasten tulla. Mainostan tässä, kun en saa bussin kylkeen mainosta. Etsin siellä seuraavaksi. Nyt ei kuulu kurjuutta kummempaa ja polvirukousta oikein odotan.
Näistäkin voi olla kyse, mutta en millään jaksa kokea uskoa uhattuna tämän kampanjan myötä. Mitä mainostajilla on tarjota jumalauskon tilalle? Materialistinen maailmankuva siellä on ja epämääräinen puhe nautinnoista. Materialistinen maailmankuva on osa oma maailmankuvaani jo muutenkin ja nautinnon kanssa luulen jokaisella ihmisellä olevan hetkittäistä vaihtelua.
Muuta en ole löytänyt. Ehkä jonkin "meilläkin on oikeus julistaa" -ajatuksen. Niin on. Julistakaa vaan. Voi olla, että olen sokea tai muuten yksinkertainen, mutta enemmän kuin uhkaa uskolle, näen vain huutelua puskista. Siitä saa kai sitten iloa ja nautintoa? Minä toivon, että edes tämä hapuileva usko säilyisi. Koen, että se on tuonut joskus myös iloa.
Täällä Seinäjoella alkaa Herättäjäjuhlat. Teema on: Sallikaa lasten tulla. Mainostan tässä, kun en saa bussin kylkeen mainosta. Etsin siellä seuraavaksi. Nyt ei kuulu kurjuutta kummempaa ja polvirukousta oikein odotan.
lauantaina 13. kesäkuuta 2009
lepakot ja yölaulajat liikeellä
Sain kutsuvan tekstarin viime viikolla. Tuli illalla n klo 21. "se on nyt tänään. Yölaulaja ja lepakko retki. Lähtö klo 23 törnävän kirkon pihasta. Oma pyörä mukaan."
Lähdin katsomaan mistä on kyse.
Luonnonsuojeluliiton Seinäjoen osasto se sillä järjesti öisen fillaroinnin. Kutsu oli ihan oikea! Hauska retki. Vetäjällä oli sellainen vekotin jolla sai lepakkoonkin yhteyden. Lopulta niitä löytyikin. Ilmassa liisi ja naksahteli. Saalistusreissulla ovat lepakot öisin! Luhtakerttusen laulu kuului ja sarvipöllöemo vei poikasille ruokaa ja ruisrääkkä huuteli. Kesä on kaunis.
Luonto on keskellä kaupunkiakin lähellä. Täällä Seinäjoella on menossa nyt Provinssirock. Taas olen hiukan Saappaassa mukana. Luontoretki kaartoi samoissa Törnävän saaren maisemissa. Missähän lepakot ja yölaulajat nyt? Lavalla ja sen edessä? Eikä ne oikeat lepakotkaan tykkää asua kaukana ihmisestä. Kuulemma? Ihmeellisiä luontokappaleita Luoja on luonut. Kaikki sammoissa saarissa kesäyönä?
Lähdin katsomaan mistä on kyse.
Luonnonsuojeluliiton Seinäjoen osasto se sillä järjesti öisen fillaroinnin. Kutsu oli ihan oikea! Hauska retki. Vetäjällä oli sellainen vekotin jolla sai lepakkoonkin yhteyden. Lopulta niitä löytyikin. Ilmassa liisi ja naksahteli. Saalistusreissulla ovat lepakot öisin! Luhtakerttusen laulu kuului ja sarvipöllöemo vei poikasille ruokaa ja ruisrääkkä huuteli. Kesä on kaunis.
Luonto on keskellä kaupunkiakin lähellä. Täällä Seinäjoella on menossa nyt Provinssirock. Taas olen hiukan Saappaassa mukana. Luontoretki kaartoi samoissa Törnävän saaren maisemissa. Missähän lepakot ja yölaulajat nyt? Lavalla ja sen edessä? Eikä ne oikeat lepakotkaan tykkää asua kaukana ihmisestä. Kuulemma? Ihmeellisiä luontokappaleita Luoja on luonut. Kaikki sammoissa saarissa kesäyönä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
