11.11.11

Historiallisen hauskan päivämäärän perjantaina oli jälleen kirkoissa vihkimisiä. Samaan päivämäärään osui kirkolliskokouskauden viimeinen istuntopäivä. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli laskeskellut, että porukka ehti olla Turussa 40 päivää ja yhteisiä aterioita kertyi kuulemma 88. Paljon huimempiakin lukuja kuultiin. Piispoista Riekkinen ja Heikka olivat viimeistä kertaa etupenkissä. Kohta on tulossa eläkeaika heillä kummallakin vastaan.

Mitä sitten saatiin kuluneella kaudella aikaiseksi? Arkkipiispa pohti hyvin rehellisen oloisesti, että vielä ei oikein näe tarkasti. Pitää vähän odottaa. Olen samaa mieltä. Jotakin kuitenkin uskaltaa sanoa. Hyviä päätöksiä tehtiin, useimmat olivat niitä. Ne on kaikki luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta. (Eräs ystäväni arveli kuluneella viikolla, että ei noita papereita taida kukaan jaksaa läpi kahlata. No ei ehkä ihan kaikkia, mutta suurin osa kahlaa suurimma osan. Ne lisäksi syntyvät vaiheittain neljän vuoden aikana ja siksikin niitä ehtii ihmetellä monessa vaiheessa.)

Niin aikaiseksi? Luottamusta, avoimia keskusteluja, erilaisten näkemysten vuoropuhelua. Minusta henki oli aika hyvä. Seuraava porukka pääsee jatkamaan haasteiden keskeltä, mutta hyvässä hengessä. Niin uskon ja toivon. 11.11.11 jäi mieleeni vähän haikeana.

Viimeistä iltaa

Valmistaudun täällä viimeiseen iltaan tällä kirkolliskokouskaudella. Yritin ottaa lyhyet nokkaunet, mutta uni ei tullut. Tänään päivä opistolla päättyi poikkeuksellisen aikaisin päiväkahviin. Melko isoja asioita siellä nuijittiin melko lyhyin puhein. Keskustelu diakonaatista tai diakonian viran laajentamista koskien oli paljon puhuva. Tunnelma vähän apea, kun 70 luvulta asti puheissa elänyt asia ei vieläkään tullut valmiiksi. Asia lähtee nyt vielä kerran viilattavaksi ja seuraava kirkolliskokous pääsee toivottavasti heti alkukaudesta asian päättämään. "Ollaan kuitenkin jo hyvin lähellä" oli tavallinen lohduttava puheenvuoro.

Saattaa ihmetyttää, että miten ihmeessä se on näin työlästä. On ihmetykseen aihettakin, mutta asia on ennen muuta teologiaa ja käytännön kysymyksetkin ovat melkoiset. Jospa nyt ensin nuorisotyönväki ja diakonian viranhaltijat saataisiin mukaan ja sitten pohditaan muita ammattiryhmiä. Tsemppiä pitää toivottaa niille, jotka vielä kerrran valmistelevat asiaa ja pitkää mieltä niille työtovereille, joiden osa on odottaa.

Kirkon eläkerahastomaksuasiakin esiteltiin meille selkeästi. Vaikea päätös sekin seurakunnille, mutta hyvä tietysti meille työntekijöille joiden eläke häämöttää vielä kaukana ja tuleville kirkon työntekijöille, että eläkkeistä halutaan huolehtia. Edellisten eläkemaksutapojen lisäksi on tulossa mahdolliseksi tulevina vuosina periä vielä lisää eläkepottiin. Ongelmana on, että kirkko ei ole päässyt yhteisen eläketakuujärjestelmän piiriin, kun aikanaan on tullut perustettu ihan oma eläkejärjestelmä. Silloin päättäjät ovat toimineet sen tilanteen mukaan. Nyt pitää pyrkiä muiden kanssa yhteen, vaikka toistaiseksi kirkon yritykset on torjuttu. Yhteinen systeemi nyt kuntien eläkevakuutuksen kanssa on käytännön asioissa tuonut säästöjä.

Hyvä se on, että maailmasta ei tullut edes kirkon osalta tällä kaudella täydellistä. Ensimmäisessä käsittelyssä kuitenkin se ulkomaalaisten seurakuntaan liittyminen meni jo eteenpäin. Huomenna vielä toinen käsittely. Tästä on iloa iltaan ja aamuun!

Tulevaisuus on riski ja unelma

Kirkolliskokouksessa käytettiin tänään lukuisia pitkiä puheenvuoroja oman valiokuntani mietinnöstä, joka käsitteli Kirkko 2020 tulevaisuusselontekoa. En mennyt pönttöön, kun olen saanut valiokunnassani tästä jo paljon puhua. Nyt oli hyvä kuulla muiden jatkopohdintaa. Vuoden prosessi mainion asiakirjan äärellä on tältä erää ohi. Toivottavasti selontekoa ja mietintöäkin vielä hyödynnetään. Uusi on tulossa 2014. Nyt tehtyä mietintöä voi lukea tästä.

Osa puhujista muistutti, että lähetekeskustelussa toivottiin, että valiokunta löytäisi muutaman konkreettisen toimenpide ehdotuksen. Nyt niitä ei oikein selvästi kuulemma tästä löydä. Juurikaan huomiota ei saanut toinen lähetekeskustelussa esitetty toive. Vuosi sitten toivottiin myös, että valiokunta "lennättäisi lehmää", siis ideoisi, hulluttelisi ja antaisi järjettömienkin ajatusten virtailla.

Ovatko nämä toiveet ristiriitaisia. Onko kyse järjen ja tunteen kamppailusta? Täällä käytettiin myös puheenvuoro "inputista" ja "outputista", panoksesta ja tuotoksesta, vapaasti suomennettuna. Monen toive näytti olevan, että kun unelmapuhetta heitetään valiokuntaan sisään, ulos tulee konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Mitä jos "outputti", tuotos onkin uusia unelmia? Näiden haaveiden ja unelmien, siis uskon merkitys ei ole vähäinen. Ikäänkuin unelmat olisivat jotenkin kevyempää kamaa, kuin järjen konkreettiset vastaukset. Eivät ole. Jos unelmat ovat elossa, käytäntöjä löytyy ja hyvät siivilöityvät joukosta.

Vaikuttavaa oli kuulla puhetta myös riskinotosta. Riskiin liittyy vaara epäonnistua. Käytännön kokeilut sisältävät riskin. Niitä pitää uskaltaa ottaa. Silti tulevaisuus puheen ytimessä on unelmia. Nuoret kuulemma uskaltavat ottaa vanhoja enemmän riskejä? Onkohan noin. Kirkko ei ole aivan nuori. Silti sen elämän kehittämiseen tarvitaan....? Jaa mitähän se olisi? Luottamusta? Tulevaisuuspohdinnan ydin ei ole käytännön toimien pohtiminen. Ne seuraavat aikanaan jos on halu unelmoida, luottaa ja riskeerata.

Tervetuloa ulkomailta seurakuntaan!

Tänään kirkolliskokous pohti kirkon yhtenäisyyttä. Ääniä kuuluu nyt erilaisia ja osalle se tuntuu sopivan, toiset taas kärsivät enemmän siitä kun kinataan ja joskus riidelläänkin. Nyt aloite, jossa haettiin ainakin keskustelua yhtenäisyydestä sai päätöksen. Homma menee piispojen pohdittavaksi, kun tämä kirkon ykseys on nimenomaan heidän tehtäviään. Sitä salissa korostettiin, että ei tätä saa yksi jättää piispojen puuhaksi. Ei niin. Minun ja sinun ón etsittävä yhteyttä varsinkin "niihin tosiin" seurakuntalaisiin, jotka ovat eri mieltä. Kirkkoherran vaalitapa asiakin nytkähti aimo harppauksen eteenpäin, kun lakivaliokunnan mietintö kahlattiin ensimmäisessä käsittelyssä. Nykyinen kansanvaali säilyy ensisijaisena vaihtoehtona, mutta vaaleilla valittujen edustajien suorittama välillinen vaalikin näyttää mahdollistuvan. Ylimääräiset vaalisijat poistuvat ja tämä tuo selkeyttä. Vielä palaan tähän, ehkä viikon merkittävimpään yksittäiseen esitykseen, joka helpottaa ulkomaalaisten kirkkoon liittymistä. Tosi hyvä juttu! Maahanmuutto lisääntyy, opiskelijoita ja muita tulee lisää. Nyt seurakunnan jäsenyys on edellyttänyt pysyvää kotikuntaa. Maistraattien käytännöt ovat vaihdelleet. Nyt asia tulee seurakuntien omiin käsiin. Ehdotuksessa jäsenyyden edellytys olisi kolmen kuukauden osallistuminen seurakunnan toimintaan. Käytännössä silloin kirkkoherralle ilmoitetaan, että haluaa liittyä seurakuntaan ja seuraavien kuukausien aikana on aika osallistua, tutustua ja saada kasteopetusta. Kasteasioihin tässä ei muutoksia tulisi. Ulkomaalaisen oikeudet on yritetty aika pitkälle turvata samanlaisiksi muiden jäsenten kanssa. Positiivinen uskonnonvapaus alkaa paremmin toteutua. Seurakuntaan saa kuulua. Tämän jos vetää yhteen tuon alun kanssa, niin erilaisia ääniä on tulossa kirkkoomme yhä lisää. Hieno, moninainen ja silti yhteisessä uskossa "yksi" joukko tämä seurakunta on.

Väitöstilaisuudesta Turkuun kirkolliskokoukseen ja ensitunnelmat

Viime perjantaina perheasiain neuvottelukeskuksen työporukan kanssa kävimmme Jyväskylässä kuuntelemassa tohtorin väitöstä. Jyväskylän keskuksen johtajan Sirpa Salon väitöskirjan aihe koski niitä lapsia, joiden vanhemmat käyvät perheneuvonnassa tai pariterapiassa. Mielenkiintoinen juttu. Kannattaa tutustua. Sirpan väitös Parisuhdeongelmat ja lasten psyykkinen hyvinvointi löytyy tästä Mieleen jäi, että aika usein lapset ovat lujilla, jos vanhemmilla ottaa keskenään oikein lujille. Yleensä yksi lapsi isommasta katraasta oireilee eniten, muut pääsevät vähemmällä ja onneksi kuitenkin vanhempien yritykset korjata tilannetta auttavat lapsia. Perheneuvontaa kirkossa kannattaa tukea ja tehdä. Uusiakin kysymyksiä heräsi. Viikonlopun jälkeen Sirpan kirjaa selattuani lähdin Turkuun. Lapsista ei täällä nyt suoraan puhuta. Edessä on jälleen keskustelua kirkon tulevaisuudesta ja siitä diakonaattijutusta, jota en nyt tässä lyhyesti osaa avata. Myönteisin aloite koskee kotikuntaa vailla olevia ulkomaalaisia. Heillä on toivottavasti kohta joustavampi mahdollisuus liittyä kirkon jäseneksi. Hyvä, että tämä etenee nyt. Heissä on lapsia ja aikuisilla lapsia. Välillisiä ja suoria vaikutuksia on tulossa. Meidän Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Tapio Luoma saa täällä vastaanottaa onnitteluja Espoon piispanvaalin johdosta. Liityin onnittelijoiden porukkaan, vaikka Tapio nyt kauemmas lähteekin. HIeno juttu!