En ole jaksanut oikein reagoida bussikampanjan mainokseen. Näin tarran vain kuvassa. Täällä niitä ei vielä ole. Miten se meni. "Jumalaa tuskin on olemassa - nauti elämästä." Jotain tuollaista. Olen miettinyt, että miksi eivät omat tunteet kuohahda? Onko oma usko niin väljähtynyt, että ei liikuta, kun sitä uhataan? Jotakin turnausväsymystäkö jo lie?
Näistäkin voi olla kyse, mutta en millään jaksa kokea uskoa uhattuna tämän kampanjan myötä. Mitä mainostajilla on tarjota jumalauskon tilalle? Materialistinen maailmankuva siellä on ja epämääräinen puhe nautinnoista. Materialistinen maailmankuva on osa oma maailmankuvaani jo muutenkin ja nautinnon kanssa luulen jokaisella ihmisellä olevan hetkittäistä vaihtelua.
Muuta en ole löytänyt. Ehkä jonkin "meilläkin on oikeus julistaa" -ajatuksen. Niin on. Julistakaa vaan. Voi olla, että olen sokea tai muuten yksinkertainen, mutta enemmän kuin uhkaa uskolle, näen vain huutelua puskista. Siitä saa kai sitten iloa ja nautintoa? Minä toivon, että edes tämä hapuileva usko säilyisi. Koen, että se on tuonut joskus myös iloa.
Täällä Seinäjoella alkaa Herättäjäjuhlat. Teema on: Sallikaa lasten tulla. Mainostan tässä, kun en saa bussin kylkeen mainosta. Etsin siellä seuraavaksi. Nyt ei kuulu kurjuutta kummempaa ja polvirukousta oikein odotan.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
