Muuta minua, muuttamatta minua

Tänään oli kirkolliskokousasioissa pienten alkujen päivä. Olimme Lapuan hiippakunnan alueen porukalla lyhyesti koolla. Huomasin, että omat ajatukset lähtivät vasta nyt uutta kautta ajatellen liikkeelle. Tulossa on tärkeää hallinnollista vääntöä siitä miten seurakunnat saadaan irti kuntarakenteesta. Oma kantani vielä harhailee tässä asiassa. Lisäksi näköpiirissä on tuttuja toimintakertomuksia ja muita toistuvia rutiineja. Nekin tärkeitä keskusteluja, kun tilanne on vähän "sumuinen". Sitten voisi arvailla, että erilaisista parisuhdeasioista tullee taas puhetta. Tulevaisuuteenkin ajatuksia suuntasin, kun olin viimeksi siinä valiokunnassa, josta nyt tuli ihan oikea tulevaisuusvaliokunta. Tässä kohtaa tuli mieleeni vasta koulutuksessa kuulemani aforismi, jossa muutosta kaipaava ihminen tokaisee: "Muuta minua, muuttamatta minua." Joskus tuntuu, että kirkko on tässä ristiriidassa. Jotakin epämääräistä muutosta kaivataan, mutta jos joku sitä ehdottaa on helpointa vastustaa. Onko sellaista turvallista muutosta olemassa, joka ei vaatisi rohkeaa heittäytymistä ja villejä kokeiluja. Kirkolla on näihin varaa, kun on niin paljon turvallistakin. Näillä koetan ainakin itseäni suunnata kohti uutta kautta, joka alkaa reilun viikon kuluttua. Olisinkohan itse valmis tarkastelemaan avoimesti ajatteluni luutumia?