tiistai 28. huhtikuuta 2009

Trampoliini ajankohta

Olen laiskasti elänyt Facebook elämää. Nyt hoksasin viikonloppuna laittaa sinne, että lapset vaativat kokoamaan trampoliinin. Pyynnöt ja kitinä alkoi jo aiemmin edellisellä viikolla, kun kevättuuli alkoi puhaltaa.

Nyt löytyi todella yhteinen asia. Kaikilla ei tietysti ole moista värkkiä. Moni lapsiperhe jolla nyt vaan joku nurmikon kaistale pihassa on, tuntui olevan silti saman edessä. Se on uusi kesärutiini. Vähän kuin kesärenkaiden vaihto.

Kommenteissa yksi kiroili kadonneiden siipimuttereiden vuoksi. Rennoin valisti, että ei olisi kannattanut purkaakaan. Heillä oli hypitty koko talvi. Pohjoisen ihmiset kertoivat miten on vielä liikaa lunta ja joku sanoi, että oli jättänyt kehikon purkamatta. Nyt vaan kankaat paikalleen.

Tämä on nyt sitä uutta yhteisöllisyyttä. Nyt koin todellista jakamista ja kohtalon toveruutta.

Ja hikoilevien tiedoksi. Meillä jo pompitaan. Tänää otin itse ensiloikat.

Hyvää kevättä kaikille! Koetan tässä blogiaktivoituakin, kun kirkolliskokous alkaa jo ensi viikolla. Kevään riemu sekin!?

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Kolme Simonia

Hyvää pääsiäisen jälkeistä aikaa! Niin se vaan näyttää juhla katkenneen. Ei minustakaan juuri tunnu enää pääsiäiseltä, vaikka kirkon ajanlasku kehottaa yhä ammentamaan suuresta juhlasta. Muutama ruoho, suklaamuna ja pajunoksa ovat vain tallella.

Kirjoittelin jo yli vuosi sitten pääsiäisdraaman. Sen nimeksi tuli Kolme Simonia. Kimmo Kovanen sen ohjasi ja lyhenteli tekstiä, sovitti näyttämölle. Rooleissa olivat Heikki, Esa ja Hannu. Maria hoiti musiikit uruilla. Idea oli kiertää kolmen kirkon kierros. Yhdistyneet seurakunnat Nurmo, Ylistaro ja Seinäjoki, jokaiseen kirkkoon pyysimme päästä. Näyttelijätkin olivat noista kolmesta kylästä. Yhteinen uuden Seinäjoen seurakunnan pääsiäisnäytelmä.

Kiitos kaikille jotka tulitte. Nyt on maistelun ja palautteen aika. Mielenkiintoista oli ensimmäistä kertaa kirjoittaa toisille tekstiä esitettäväksi. Paljon luulen oppineeni. Sitä se näytelmä ainakin pyytää, että ihmettelevä ja oppimista pyytävä mieli säilyisi. Muuten on kai turha selittää. Hyvä kun oli ja meni. Joku toinen saa nyt maistella Simon Kyreneläisen, Iskariotin ja Kananeuksen tarinoita. Ei ne tähän tyhjentyneet. Jeesuksen lähellä kun kulkivat. Kohti valoa!