Kenen kanssa HENGAA

Tänään on kuulemma joku arkipyhä. Justiinsa uutisissa kerrottiin, että yhä harvempi muistaa tämän helatorstain merkityksen. Samaa kysyi papin lapset ja meillä käyvä vieraskin tänään. No tuota. Minäpä kerron. Lyhyet selitykset tuli kahdeltakin papilta. Lapset suomensivat vastaukset: "Jeesus ei enää kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen hengaa täällä."

Jep. Taivaassa on. Vaikka silti läsnä vahvasti. Hengaa täällä silti. Täytyy ajatella arkipyhää ja tätä vanhaa kieltä. Kuka suomentaisi minullekin. Onneksi apu on joskus lähellä.

Hengaaminen on hyvä sana. Siinä on jotakin rentoa ja joutilasta.

Karkasin kokouksesta mutkan kautta kotiin

Lähdin jo torstaina kirkolliskokouksesta pois. Anoin lomaa, että pääsin muihin tärkeisiin hommiin. Palasin kotiin kaikkien reissujen jälkeen vasta äitienpäivän iltana. Taas oli vähän erilainen äitienpäivä.

Muistin yllättäen, että lasteni äiti oli puhut uudesta Suomen lasten raamatusta. Tämä Jaakko Heinimäen ja kumppanin uusi teos. Vein kirjan tuliaisena ja äitienpäiväonitteluna. Nyt tuntui osuneen! Sain iloiset kiitokset.

Vähän jännitti kotiinpaluu yli viikon reissaamisen jälkeen. Oli silti hyvä paluu. Taidan tuoda tästä lähtien joka kerta uuden raamatun tullessani?

Taisi olla muustakin kysymys. Ainakin palasin mielelläni. Pitkästä aikaa oli jo kova koti-ikävä. Nyt täytyy vaan lukea ja perehtyä kirkolliskokouksen loppuun. Aina sitä jää paitsi jostakin, kun en ole oppinut olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa. MOnet ovat kysyneet kokouskuulumisia. Olen kerrannut lyhyesti lapsi- ja nuorisoasioita, kirkkoneuvoksen vaalia ja kirkkoherran vaalitapaa. Kummien määräkin puhututtaa. Oma valiokuntaní luki nelivuotiskertomuksen ja muita toimintakertomuksia. Taas mietin kotimatkalla mikä olisi tärkeää.

unohdinko lapsen?

Just tuli Suomelle jääkiekossa takkiin. Harmi ja jännää oli.

Tänään kirkolliskokous pohti lapsen asemaa kirkon päätöksenteossa. Myös nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen oli esillä. Tärkeitä keskusteluja.

Lähdin tänne Turkuun viime sunnuntaina. Istuin jo täällä kokouksessa, kun sain tekstarin kotoa. Keskimmäinen lapsi lähetti viestin: "koskasätuut?"

Just vasta lähdin.

Hups. Yritin kyllä heipata perheen lähtiessäni. Pakkausvaihe oli kyllä kiivas. Mitenhän tuli kerrottua lapsille, että olen tämän viikon pois. Kuka miettisi minun puolestani omien toilailujeni lapsivaikutukset?

Ei nämä ole ihan helppoja juttuja ruuhkavuosien keskellä. Paljon pitäisi mennä ja touhuta ja vastata moneen työelämän haasteeseen. Silti muistin ainakin hetken, että kohti nuoruutta vauhdilla kiitävät lapseni taitaisivat ansaita parempaa läsnäoloa. Samalla huoli salisssa oli eniten niistä joita ei kukaan heippaa tai huomaa mitenkään.

Onneksi lapset ovat eri asia kuin jääkiekko. Kukaan ei putoa jatkosta, vaikka aina aikuiset eivät voita. Kunhan joku katsoisi pienintä ja nuorinta.

Nuorista puhuttaessa muistin vanhan kaskun. Jeesus teki vanhan käännöksen mukaan NUORISTA ruoskan, kun hän ajoi rahanvaihtajien porukan temppelistä ulos. NOjoo. Alotteiden rinnalla yritän taas muistaa nuoret ja lapset joita kohtaan. Jospa iskuilta sitten vähän säästyisin.

kummikauha ja kummilusikka

Tänään kirkolliskokouksessa oli esillä aloite kummien määrästä. Nyt on esitetty, että silloin kun kummeja ei meinaa löytyä, niin yksikin riittäisi. Käväisin pöntössä puhumassa ja taisin pitää vähän asiattomankin puheenvuoron. Mutta jospa se jotenkin liittyisi tärkeään asiaan.

Minulla on joskus vaikea muistaa nopeasti kummilapsieni nimiä. Miettimällä heidät sitten muistan tai muuten autettuna. Olen joskus potenutkin sitä, että taidan olla vähän huono kummi. Pidän kummin tehtävää arvokkaana. Siksi onkin noloa jos itse elää eri tavalla kuin opettaa. En taida keskittyä tarpeeksi tähän "virkaan".

Miten voisi avata keskustelua kummiudesta. Yritin avartaa ajatusta ja pohdin kummikauhan antamista seurakunnan lahjana kummille. No kauha on vain heitto, jos on kerran kummilusikoitakin lapsille. Jos kummilapsia kertyy useampia, niin siihen samaan kauhaan voisi kaikkien nimet koota. Oma kauhani roikkuisi sängynpäädyssä ja muistaisin iltarukouksessa sitten joka ilta kummilapsiani varmasti. Kauhan ei tarvitse olla hopeaa. veistetty puukauha olisi komein. Ainakin itse koetan nyt miettiä, miten kummeille voisi kertoa miten suunnattoman tärkeitä he voivat olla kummilapselle. Tänään muistan iltarukouksessa omiani.

sovinnollinen moniäänisyys

Kirkkolliskokousviikko on alussa. Puheita on vielä ollut niin vähän, että muistan jotain molemmista. Piispa Seppo Häkkinen saarnasi avajaisjumalanpalveluksessa ja arkkipiispa Jukka Paarma puhui istuntokauden aluksi. Punnittuja ja puhuttelevia puheita molemmat.

Sitä tässä näiden jälkeen mietin, että miten oman ääneni ja sananí saisin kuntoon. Puheet käsittelin pienessä päässäni niin, että samalla kertaa tarvitsisin rohkeutta olla kristitty ja ajatuksen avaruutta ja nöyryyttä ottaa erilaiset äänet vastaan.

Viestit eivät olleet aivan uusia. Tätä on kaivattu kirkkoon ennenkin. Sovinnollista moniäänisyyttä? Koetan olla tässä maisemassa. Korjaa heti. Varsinkin jos huomaat, että korvat ja sydän sulkeutuvat. Niin on aina välillä tupannut käymään.

Alku on toivoa herättävä.