Just tuli Suomelle jääkiekossa takkiin. Harmi ja jännää oli.
Tänään kirkolliskokous pohti lapsen asemaa kirkon päätöksenteossa. Myös nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen oli esillä. Tärkeitä keskusteluja.
Lähdin tänne Turkuun viime sunnuntaina. Istuin jo täällä kokouksessa, kun sain tekstarin kotoa. Keskimmäinen lapsi lähetti viestin: "koskasätuut?"
Just vasta lähdin.
Hups. Yritin kyllä heipata perheen lähtiessäni. Pakkausvaihe oli kyllä kiivas. Mitenhän tuli kerrottua lapsille, että olen tämän viikon pois. Kuka miettisi minun puolestani omien toilailujeni lapsivaikutukset?
Ei nämä ole ihan helppoja juttuja ruuhkavuosien keskellä. Paljon pitäisi mennä ja touhuta ja vastata moneen työelämän haasteeseen. Silti muistin ainakin hetken, että kohti nuoruutta vauhdilla kiitävät lapseni taitaisivat ansaita parempaa läsnäoloa. Samalla huoli salisssa oli eniten niistä joita ei kukaan heippaa tai huomaa mitenkään.
Onneksi lapset ovat eri asia kuin jääkiekko. Kukaan ei putoa jatkosta, vaikka aina aikuiset eivät voita. Kunhan joku katsoisi pienintä ja nuorinta.
Nuorista puhuttaessa muistin vanhan kaskun. Jeesus teki vanhan käännöksen mukaan NUORISTA ruoskan, kun hän ajoi rahanvaihtajien porukan temppelistä ulos. NOjoo. Alotteiden rinnalla yritän taas muistaa nuoret ja lapset joita kohtaan. Jospa iskuilta sitten vähän säästyisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ruoska-asiasta. Merkittävää tuossa Raamatunkohdassa on se, että Jeesus antoi nuorista tehdyllä ruoskalla kyytiä markkinavoimille. Näin on myös meidän aikanamme. Ei ole kasvatustyö kvartaalitalouden periaatteiden mukaan kovin kannattavaa.
Pääosin nuorista tehty aktivismi on harvoja toivoja kvartaalivaltaa vastaan. Ne eivät kylläkään yleensä ole niitä "kunnon nuorina" pidettyjä, jotka ruoskana heiluvat. Miksi näin?
Lähetä kommentti