Tänään kirkolliskokouksessa oli esillä aloite kummien määrästä. Nyt on esitetty, että silloin kun kummeja ei meinaa löytyä, niin yksikin riittäisi. Käväisin pöntössä puhumassa ja taisin pitää vähän asiattomankin puheenvuoron. Mutta jospa se jotenkin liittyisi tärkeään asiaan.
Minulla on joskus vaikea muistaa nopeasti kummilapsieni nimiä. Miettimällä heidät sitten muistan tai muuten autettuna. Olen joskus potenutkin sitä, että taidan olla vähän huono kummi. Pidän kummin tehtävää arvokkaana. Siksi onkin noloa jos itse elää eri tavalla kuin opettaa. En taida keskittyä tarpeeksi tähän "virkaan".
Miten voisi avata keskustelua kummiudesta. Yritin avartaa ajatusta ja pohdin kummikauhan antamista seurakunnan lahjana kummille. No kauha on vain heitto, jos on kerran kummilusikoitakin lapsille. Jos kummilapsia kertyy useampia, niin siihen samaan kauhaan voisi kaikkien nimet koota. Oma kauhani roikkuisi sängynpäädyssä ja muistaisin iltarukouksessa sitten joka ilta kummilapsiani varmasti. Kauhan ei tarvitse olla hopeaa. veistetty puukauha olisi komein. Ainakin itse koetan nyt miettiä, miten kummeille voisi kertoa miten suunnattoman tärkeitä he voivat olla kummilapselle. Tänään muistan iltarukouksessa omiani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyvä ajatus tämä, että seurakunta tukisi kummiutta jollain tavalla. Hyvä tukeminen ei ole vain kauhan tai kummitodistuksen antamista vaan esimerkiksi erityisiä messuja kummeille ja kummilapsille. Tai vaikka hyvän kirjan lahjoittamista yhdessä luettavaksi. Tai sellaisen sivun avaamista missä olisi ideoita kummeille. Itse olen ehdottanut usein kasteessa, että vuosittain kastepäivä voisi olla erityinen kummien kyläilypäivä ja monet kasteperheet ovatkin kertoneet, että ottivat sen tavaksi.
No, se aihe meni jo, mutta tuleehan se kuitenkin vielä uuteen käsittelyyn :)
Lähetä kommentti