Kirkolliskokous päätti juuri siitä, että kirkkoon tulee ohjeet lapsivaikutusten arviointia varten.
Piispa Mäkinen esitteli valiokuntamme mietinnön, joka tuki aloitetta. Hän lainasi kirjailija Maksim Gorkia. Häneltä on joskus kysäisty: "Miten lapsille tulee kirjoittaa?" Hän vastasi: "Samalla tavalla kuin aikuisille, mutta paremmin."
Gorkin lapsuus oli sellainen, että hän jäi orvoksi nuorena. Mummmo sitten kasvatti ja kertoi tarinoita. Tarinat saavat jatkoa. Toivottavasti yhä paranevat.
Olen itse miettinyt yhtä valmistelun aikana kuulemaani lausetta: "Se mikä on lapsen oikeus, on aikuisen velvollisuus."
Mitenhän muistaisin ajatella tätä myöhemminkin?
perjantai 6. marraskuuta 2009
tiistai 3. marraskuuta 2009
Rokka kohtaa virkamiehen- ja naisen
Tänään kirkolliskokousväki puhui viroista. Lakia kirkon kaikista viroista yritetään muuttaa. Koko lakipaketissa on monta asiaa. Yksi kohta sai suurimman huomion. Se on syrjintäpykälä. Niin. Tiedän. Asia saattaa äkkiä kuulostaa vähän oudolta, jos et istu tällä. Selvähän se. Ketään ei saisi syrjiä.
Syrjiminen on kurja juttu. Sitten sitä huomaa, että siellä, täällä ja tuolla ihmisiä kuitenkin koko ajan syrjitään. Onko sinusta joitain hyviä perusteluja sille, että aivan jokainen ei kelpaa kirkon virkaan? Ei ihan helppo kysymys. Moniin maailman virkoihin on pääsyvaatimuksia, esteitä ja rajoja.
(Kummallisinta tämä puhe voi olla, jos olet juuri menettänyt työsi.)
Osa puheista oli tunteikkaita. Tunteita pitää saada sopivasti näyttää, kun niitä on. Puheissa luotiin mielikuvia ja kerrottiin, lakipuheen lisäksi, tarinoita. Yksi puhe sisälsi lainauksia Tuntemattomasta sotilaasta. Antero Rokkaa lainattiin siihen tapaan, että nyt ei saa perääntyä vihollisten edessä. Siinä luotiin rintamalinjoja.
Jäin miettimään, että joskus olen kuullut sanottavan, että Linnan Tuntematon voi olla sodan vastainenkin kirja. Enemmän kuin sotaa ihannoiva, se voi olla kuvaus sisusta ja kovasta yrittämisestä? Muistelen, että Rokalta kysyttiin sitäkin, että miltä tuntuu ampua ihmisiä. Rokka vastaa jotenkin niin, että "En mie tiiä. Mie ammun vaan vihollissii." Toisen hahmottaminen viholliseksi auttoi mahdottomalta tuntuvassa kysymyksessä? Sitäkö Linna halusi kuvata?
Olen käyttänyt keinoa kaiketi joskus itsekin. Se on joskus hyväkin konsti? No en ole varma.
Tänään oltiin kaikki samassa poterossa. Kyllä sinne mahtuu toivottavasti tänään ja huomenna vähän erilaisinkin ajatuksin. Sisua taas yhteyden etsintä vaatii. Onneksi ei olla oikeassa sodassa rintamalinjojen eri puolilla. Siinä sanat loppuisivat. Tänään on vähemmän vihollisia ja enemmän yhdessä ihmettelijöitä.
Syrjiminen on kurja juttu. Sitten sitä huomaa, että siellä, täällä ja tuolla ihmisiä kuitenkin koko ajan syrjitään. Onko sinusta joitain hyviä perusteluja sille, että aivan jokainen ei kelpaa kirkon virkaan? Ei ihan helppo kysymys. Moniin maailman virkoihin on pääsyvaatimuksia, esteitä ja rajoja.
(Kummallisinta tämä puhe voi olla, jos olet juuri menettänyt työsi.)
Osa puheista oli tunteikkaita. Tunteita pitää saada sopivasti näyttää, kun niitä on. Puheissa luotiin mielikuvia ja kerrottiin, lakipuheen lisäksi, tarinoita. Yksi puhe sisälsi lainauksia Tuntemattomasta sotilaasta. Antero Rokkaa lainattiin siihen tapaan, että nyt ei saa perääntyä vihollisten edessä. Siinä luotiin rintamalinjoja.
Jäin miettimään, että joskus olen kuullut sanottavan, että Linnan Tuntematon voi olla sodan vastainenkin kirja. Enemmän kuin sotaa ihannoiva, se voi olla kuvaus sisusta ja kovasta yrittämisestä? Muistelen, että Rokalta kysyttiin sitäkin, että miltä tuntuu ampua ihmisiä. Rokka vastaa jotenkin niin, että "En mie tiiä. Mie ammun vaan vihollissii." Toisen hahmottaminen viholliseksi auttoi mahdottomalta tuntuvassa kysymyksessä? Sitäkö Linna halusi kuvata?
Olen käyttänyt keinoa kaiketi joskus itsekin. Se on joskus hyväkin konsti? No en ole varma.
Tänään oltiin kaikki samassa poterossa. Kyllä sinne mahtuu toivottavasti tänään ja huomenna vähän erilaisinkin ajatuksin. Sisua taas yhteyden etsintä vaatii. Onneksi ei olla oikeassa sodassa rintamalinjojen eri puolilla. Siinä sanat loppuisivat. Tänään on vähemmän vihollisia ja enemmän yhdessä ihmettelijöitä.
maanantai 2. marraskuuta 2009
ykseyttä etsivä yhteisö
Näyttää vierähtäneen kuukausi edellisestä kirjoituksesta. Ei mitenkään hurjan tiivis tahti. Kirkolliskokous alkoi jälleen Turussa. Täällä taas naputan.
Tänään on isossa salissa puhuttu mm. talousarviosta. En nyt siitä tässä enempää. Tiukkenee vyö.
Pöydille oli jaettu paperipinojen lomaan sinisävyinen vihkonen: Meidän kirkko. Ykseyttä etsivä yhteisö. Ekumeeninen strategia vuoteen 2015. Tähän liittyen on ajankohtainen kysymys tiiviimpi yhteys Suomen metodistikirkon välillä. En ole ihan tarkasti koko tuota nivaskaa lukenut. Tunnustan. Niinpä silmäilin tätä pienempää vihkoa.
Joskus yhä kuulee ihmettelyä siitä, että eikö nuo uskon ihmiset osaa olla ystäviä keskenään? Niin! Minä ainakin huomaan välillä puhuvani vähemmän rakentavasti toisista ihmisistä. Joskus tuntuu, että ne jotka ovat lähellä omaa näkemystä saavat enemmän lokaa silmille, kuin kaukana olevat.
Siksi on hyvä, että yhteyttä yhä etsitään. Joskus askelet oikeaan suuntaan onnistuvat! Etsivä! Tuo sana maistuu tässä yhteydessä hyvälle. Joskus yhteyttä pitää etsiä ja sitten voi löytää. Kyse on perusjutusta. Minun pitää antaa jostakin kohtaa periksi ja sitten on sinun vuoro sanoa, että ei tämä ole ihan pilkun päälle täälläkään puolella.
Tänään on isossa salissa puhuttu mm. talousarviosta. En nyt siitä tässä enempää. Tiukkenee vyö.
Pöydille oli jaettu paperipinojen lomaan sinisävyinen vihkonen: Meidän kirkko. Ykseyttä etsivä yhteisö. Ekumeeninen strategia vuoteen 2015. Tähän liittyen on ajankohtainen kysymys tiiviimpi yhteys Suomen metodistikirkon välillä. En ole ihan tarkasti koko tuota nivaskaa lukenut. Tunnustan. Niinpä silmäilin tätä pienempää vihkoa.
Joskus yhä kuulee ihmettelyä siitä, että eikö nuo uskon ihmiset osaa olla ystäviä keskenään? Niin! Minä ainakin huomaan välillä puhuvani vähemmän rakentavasti toisista ihmisistä. Joskus tuntuu, että ne jotka ovat lähellä omaa näkemystä saavat enemmän lokaa silmille, kuin kaukana olevat.
Siksi on hyvä, että yhteyttä yhä etsitään. Joskus askelet oikeaan suuntaan onnistuvat! Etsivä! Tuo sana maistuu tässä yhteydessä hyvälle. Joskus yhteyttä pitää etsiä ja sitten voi löytää. Kyse on perusjutusta. Minun pitää antaa jostakin kohtaa periksi ja sitten on sinun vuoro sanoa, että ei tämä ole ihan pilkun päälle täälläkään puolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
