Lumiriemuja ja jääkiekkoa

Käynti omien tekstien luona on hämmentävä. En ole koko alkaneena vuonna saanut riviäkään tänne. Aiheista ei olisi pulaa. Kirkon uutisissa on päällimmäisenä arkkipiispan vaalit ja olisihan monta muutakin kihisevää uutista. Äänestää rätkäytän sitten aikanaan.

Eilen katselin illan jääkiekkoa. Sehän oli mielenkiintoinen peli. Avauserän tapahtumia analysoidaan kuulemma kiekkopiireissä pitkään. Miten voi tulla lunta tupaan noin paljon noin lyhyessä ajassa. Tämän talven teemoissa siis oltiin.

Tuota olen pohtinut ennenkin, että kun oiken menee pahasti päin mäntyä, niin mitä sitten on tehtävä. Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä. Pitää pysähtyä pohtimaan. Silti monen muun ja isomman kaaoksen keskellä korostetaan, että tarvitaan huopia, ruokaa, lämpimiä katseita ja olkapäätä. Tämä nyt on tietysti aivan lässyä puhetta, kun äijäkiekosta puhutaan. Mutta jokainen, joka analysoi, katsokoon, että antaa tukeakin. On tämä niin kummaksi suorittamiseksi menossa, että jarrutan. Hyvä jos tulee mensetystä, mutta saa hävitäkin. Oikeastaan komea tappio. Niin vaan uudet pelit ovat kohta jo ovella. Alkaa muuten hiihtoloma. Siksi on aikaa naputella. Josko hiihtelisin enemmän, kuin muistelisin alkuvuoden tappioita. Lämpiä ajatuksia lähetän kaikille, erityisesti viime aikoina hävinneille.