kuolleet papit

Tänään päättyi kaksipäiväinen, kerran kuudessa vuodessa järjestettävä, pappien kokous. Jokainen hiippakunta kutsui kaikki papit koolle pohtimaan mitä usko on nyt? Kirjakin oli painettu tätä varten. Siinä esiin nostettiin mielenkiintoisia teemoja. Olisiko sinua kiinostanut luonnontieteiden ja uskon ristiriita, uusateismi, etiikan kysymykset vai Jeesus elokuvissa?

Moni asia kiinnosti ja kaivattua sähköistä keskusteluakin saatiin aikaiseksi. Olin jo aivan lähellä pyytää puheenvuoron. Onneksi en saanut aikaiseksi, kun jahkasin sanoja päässäni. Kolmensadan papin joukossa on hyvä kuunnella.

Nyt illalla tuntuu, että sittenkin merkittävin anti oli, kun hetki sitten eläköitynyt esimieheni muisteli lyhyesti kuuden edellisen vuoden aikana kuolleita Lapuan hiippakunnan pappeja. Joku sanoi sitten ääneenkin, että jospa tämä työporukka sitten muistaa aikanaan minuakin. Jospa sitten löytyisi tuollainen muistelija, joka välillä sopivasti huumoria viljellen, lämpimästi tarinoiden, kertoo jotain oleellista ihmisistä. Jospa Vapahtajan tähden sittenkin olisi yhteys rakkauteen ja elämään? Jäin miettimään, miksi tämä nyt teki vaikutuksen? Kuolleet papit? Oli siinä muutakin, vaikka tuttuja oli jo joukossa minullakin.

Mitä synkempi yö

Tänään oli aika hauska Jaakko Löytyn konsertti Lakeuden Ristissä. Seinäjoella starttasi kehitysvammaisten kulttuuripäivät - Kaupungin sykkeessä. Jaakko iloitsi, kun kirkkosalissa oli ilmakitaran soittoa havaittavissa.

Minulle suurin juttu oli, kun hän lauloi vajaa vuosi sitten sanoittamansa laulun. Kauhajoen kirkon valaistun ristin tarina siinä kuuluu. "Mitä synkempi yö meitä piinaa, sitä kirkkaampi ristisi on!" Näilllä toivoilla tähän hämärtyvään iltaan on hyvä käydä. Hyvää yötä valvoville. Risti valaisee, vaikka lamput olisivat joskus rikkikin. Laulun nimi on muuten Kallis hunajan pisara II.