perjantai 9. toukokuuta 2014

Aloite vihkikaavasta on jo herättänyt paljon mielenkiintoa ja hyvä keskustelu alkoi

Kirkolliskokous kävi lähetekeskustelun vihkikaavan lisäyksiä koskevasta aloitteesta. Käytin ensimmäisen puheenvuoron. Laitan linkin tähän. Linkin kauttaa pääsee lukemaan muunkin keskustelun. Asia on herkkä ja monella on henkilökohtaisia muistoja ja tunteita, jotka heräävät näissä keskusteluissa. Jos lapset ja aikuiset ja heidän suhteet uusperheissä huomioitaisiin aloitteen esittämällä tavalla se olisi joillekin suuri mahdollisuus, mutta joillekin toisille asia tuntuu hankalalta. Ei kukaan halua aiheuttaa mielipahaa, jos sitä jollekin tulisi. Silloin tulee mieleen, että onko välttämätöntä tehdä mitään muutoksia. Ei ole välttämätöntä tehdä mitään, mutta valtava mahdollisuus tähän kytkeytyy. Mahdollisuus niille, jotka tätä kaipaavat. Mahdollisuus lisätä yhteyttä aikuisten ja lasten välillä. On kysytty, että mitä se nyt sitten yhdet sanat kirkon alttarilla merkitsevät. Se kuulostaa vähättelevältä. Joskus pienetkin sanat oikeissa paikoissa, kun ne vapaaehtoisesti lausutaan, muuttavat elämää. Kirkolliskokouksen keskustelussa oli sellainen mainio puoli, että jokainen täällä haluaisi tukea uusperheitä ja lapsia erilaisissa perheissä. Uskon, että keskustelut jatkuvat hyvässä hengessä. Se koituu lasten ja perheiden ja avioliittojen parhaaksi. Asia ei tule valmiiksi tällä kirkolliskokousviikolla. Sitä pitää rauhassa näköjään tuumata.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Isoja rakenteita ja perhealoite mielessä kirkolliskokoukseen

Koko iso (250 sivua) seurakuntarakennepaketti on etukäteen eniten keskusteltu asia ylihuomenna alkavalla kirkolliskokousviikolla. Omassa mielessäni on tuon ja monen muun aloitteen rinnalla eniten pohdintaa aiheuttanut aloite, jossa esitetään lisää materiaalia avioliiton vihkimiseen silloin, kun vihittävillä aikuisilla on lapsia. Olen aloitteen ensimmäinen alekirjoittaja. Ajatus ei kuitenkaan ole alunperin omani tai uusi. Innostuin pohtimaan uusperheen lapsia koulutuspäivässä. Sain mukaan aloitetta muokkaamaan pappisedustajat Sipolan ja Nurmen.

Tämä uusi aineisto koskisi ennen muuta uusperheitä, mutta soveltuvin osin näitä ideoita voisi hyödyntää kaikissa niissä vihkimissä, joissa halutaan ottaan huomioon lapset, aikuiset ja heidän suhteet perheessä. Siksi otsikossa kirjoitan "perhealoitteesta". Se kuvaa jotakin oleellista tästä. Uusia kysymyksiä ja siunaamisen sanoja ei olisi pakko käyttää. Tämä olisi pelkästään myönteinen mahdollisuus. Aloitteestakin on jo keskusteltu jonkin verran. Eräällä keskustelupalstalla yhdessä mielipiteessä suhtauduttiin ehdotukseen kriittisesti vetoamalla siihen, että avioliitto on aina kahden kauppa, lapset tulevat kaupan päälle. Huomasin ajattelevani, että tuossa ajatuksessa on oma viisautensa, mutta silti on ilmeistä, että avioliitto ei ole vain kahden kauppa, jos jommalla kummalla vihittävistä on lapsia. Nyt tarvitaan selvästikin tämän asian kirkastamista, avointa keskustelua ja lasten ja aikuisten suhteiden tarkastelua. Toivon, että kirkosta lähtisi aloitteen käsitelyn myötä viesti avoimesta keskustelusta ja siitä, että erilaisista tilanteista voi tulla suunittelemaan kirkkohäitä vaikka mielessä myllertäisi erilaisia kysymyksiä. Kaikesta tästä voi ja kannattaa puhua! Linkki aloitteesen tässä.