Aloite vihkikaavasta on jo herättänyt paljon mielenkiintoa ja hyvä keskustelu alkoi

Kirkolliskokous kävi lähetekeskustelun vihkikaavan lisäyksiä koskevasta aloitteesta. Käytin ensimmäisen puheenvuoron. Laitan linkin tähän. Linkin kauttaa pääsee lukemaan muunkin keskustelun. Asia on herkkä ja monella on henkilökohtaisia muistoja ja tunteita, jotka heräävät näissä keskusteluissa. Jos lapset ja aikuiset ja heidän suhteet uusperheissä huomioitaisiin aloitteen esittämällä tavalla se olisi joillekin suuri mahdollisuus, mutta joillekin toisille asia tuntuu hankalalta. Ei kukaan halua aiheuttaa mielipahaa, jos sitä jollekin tulisi. Silloin tulee mieleen, että onko välttämätöntä tehdä mitään muutoksia. Ei ole välttämätöntä tehdä mitään, mutta valtava mahdollisuus tähän kytkeytyy. Mahdollisuus niille, jotka tätä kaipaavat. Mahdollisuus lisätä yhteyttä aikuisten ja lasten välillä. On kysytty, että mitä se nyt sitten yhdet sanat kirkon alttarilla merkitsevät. Se kuulostaa vähättelevältä. Joskus pienetkin sanat oikeissa paikoissa, kun ne vapaaehtoisesti lausutaan, muuttavat elämää. Kirkolliskokouksen keskustelussa oli sellainen mainio puoli, että jokainen täällä haluaisi tukea uusperheitä ja lapsia erilaisissa perheissä. Uskon, että keskustelut jatkuvat hyvässä hengessä. Se koituu lasten ja perheiden ja avioliittojen parhaaksi. Asia ei tule valmiiksi tällä kirkolliskokousviikolla. Sitä pitää rauhassa näköjään tuumata.