Joulukirja luettuna ja toinen alkaa

Joulupukki tuo yleensä kirjalahjoja. Nyt tuli kaksi jännittävää kirjaa. Olli Jalosen Poikakirja on vielä pahasti kesken, mutta Harjunpää ja rautahuone on jo luettuna. Luin ennakkoon Matti Yrjänä Joensuun haastatelun, josta jäi mieleen, että kirjat eivät synny tuosta vaan. Luomisen tuskaa on. Siksi kai Joensuun kirjoja tulee harvakseltaan.

Tämä uusikin on jännä, mutta ei aivan mahdottoman yllätyksellinen. Ensimmäisiä huomioita oli, että hajut ja tuoksut kuvataan kirjassa tarkasti. Enkö ole tätä aiemmista huomannut?

Sitten on tietysti ydin. Ihmisen mieli ja uskonkin maisemat. Siksi näitä haluan lukea, että voi kurkistaa taas uudesta ikkunasta kärsimyksen ja sen ymmärtämisen maailmaan. Joensuun ihmisille vain tapahtuu kauheuksia, vaikka he usein yrittävät hyvää. Niin se joskus menee. Silti tässä jokin toivokin jää elämään. Sitä tarkoitan tuolla uskolla. se jotenkin minusta kantaa ja vilahtaa välillä. Sivuhenkilö poliisin hymyssäkin. Vaikka suurta suunnitelmaa ei näy, eikä mieltä tai tarkoitusta. Se voi silti olla jossakin ja joku usko parempaa luo toivoa.