Ruumiit siunataan varmasti, mutta kuluja siitä kertyy

Kirkolliskokouksessa jatkuu keskustelu Porvoon hiippakunnan aloitteesta, jossa pyydetään selvittämään kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisen maksuja. Laki velvoittaa kirkon ylläpitämään hautausmaita ja hautapaikat ovat saman hintaiset jokiaselle, oli kirkon jäsen tai ei. Koko ajan kasvaa kuitenkin kirkkoon kuulumattomien hautaamiseen liittyvä työ. Tätä mm. pappien ja kanttoreiden työtä ei vielä kovin monessa seurakunnassa laskuteta kirkkoon kuulumattomien siunaamisesta. Erilaiset käytännöt on hyvä selvittää. Onhan siinä mietittävää, kun pappi yrittää kohdata omaiset ja valmistella kunnioittavan hetken. Kanttori tekee myös ison työn. Tätä ei nyt korvata seurakunnalle. Moni kokee tämän epäreiluna. Puheenvuoroja on ollut paljon. Pidin lyhyen puheenvuoron. Pohdin siinä myös tätä epäreiluuden kokemusta. Onko tämä nyt se kohta jossa me seurakuntalaiset haluamme tämän taloudellisen epäreiluuden nostaa esille. Toivoisin papin työn jäävän maksuttomaksi. Silti pitäisi nyt yhdessä etsiä toimintatapoja, joilla voidaan saada tehdystä työstä korvaus seurakunnalle. Esitin myös pienen ajatusleikin. Jos tässä salissa kaikki erovat kirkosta ja jäljelle jää vain yksi pappi. Mitäs jos kuolemani jälkeen omaiset pyytävät kuitenkin papin siunaamaan minut. Jos pappi sanoisikin, että "yritän nyt erityisen huolellisesti valmistaustua tähän siunaamiseen, kun ei tuo Markku enää kuulunut kirkkoon." Hän kertoisi, että asia on tärkeä ja hankalakin, mutta pappi aikoo siihen nyt paneutua. Uskoisin omaisten olevan hyvin kiitollisia ja siinä moni muukin viesti heille kirkastuu.

Perheasiat nousivat esiin

Tänään kirkolliskokous kävi yleiskeskustelun Kirkkohallituksen toimintakertomuksesta. Anna-Mari Kaskinen nosti esiin kirkon perheasioiden yksikön työtä. Perheiden monenlaiset tilanteet ja kysymykset ovat kevättalven aikana nouseet esiin perhesurmien kautta. Kiitin Anna-Maria ja lyhyessä repliikissä kerroin vain, että tiukkaan tilanteeseen joutuneille perheille ei aina ole akuuttia aikaa helppo löytää, kun ajanvaraus allakat ovat keskuksissa aika täynnä, mutta näitäkin kysymyksiä perheasiain neuvottelukeskuksissa yritetään miettiä ja ottaa huomioon. Keskustelu sai jatkoa. Myös valtioneuvoston edustaja ministeri Päivi Räsänen kävi puhujan pöntössä. Ministeri ei ole kovin usein näin kaiketi toiminut. Perheden asiat olivat hänenkin huolenaan. Yksi hänen viestinsä oli, että perhesurmista on tulossa ensi elokuussa selvitys. On hyvä, että perheiden hätä nousi täällä esiin. Samalla teki mieleni kommentoida montaakin asiaa, mutta toimintakertomuksen lähetekeskustelu ei siihen nyt ollut sopivin paikka. Joku arveli, että eri toimijoiden yhteistyö ei oikein pelaa. Siinä on aina varaa parantaa, mutta kyllä kirkon perheneuvonnan väki on verkostoitunut alueidensa muiden toimijoiden kanssa. Sitten on se suuri odotus ja kysymys, että miten kaikkein rankimmat murheet olisi estettävissä? Pitää olla myös nöyrä tämän kysymyksen edessä. En tarkoita antautumista, mutta kaikkeen ei voida koskaan varautua aukottomasti. Perheneuvonta on vain yksi sarka, jossa ihmistä kunnioittavaa työtä tehdään. Kirkon perheneuvonta tavoittaa aika paljon erilaisia ihmisiä, mutta ei läheskään kaikkia, joilla on nyt murheita. Moni onneksi löytääkin jonkin auttavan ja tukevan tahon luo. Tilanteita selventäviä keskusteluja käydään jokainen arkipäivä hurja määrä. Uskon, että monen perheen kohdalla käynnit kohentavat perheen tilannetta. Siksi perheiden asioissa on hyvä viivähtää ja pysähtyä täällä, maamme hallituksessa ja seurakunnissa.

seksuaalinen hyväksi käyttö ja hengellinen väkivalta

Arkkipiispa Kari Mäkinen avasi tänään kirkolliskokouksen rohkealla ja viisaalla puheenvuorolla. Hän puhui kirkon hiljaisuuden historista ja varjojen kohtaamisesta. Lue koko puhe tästä. Hän kävi rohkeasti sitä hiljasuuden lajia kohti, joka ei ole hyvää hiljaisuutta vaan painostavaa vaikenemista ja vaientamista. Näin teema laajeni vanhoillislestadiolaisuuden ympärillä käydystä keskustelusta laajemmallekin. Kirkolliskokous on tärkeä paikka puhua tästä. Yritän vielä lukea puheen ja opetella taas pois karkumatkalta vaikeiden peilien edestä.

Kuortaneella Heviä ja HTV:tä? ja TÄH?

Eilen ja tänään olen päässyt miettimään kirkon roolia sosiaalisessa mediassa. Olen tällainen keskivaikeasti innostuva, mutta aina parin päivän kurssi auttaa. Nyt tässä on vain sellainen pikku sivujuonne, että minä olen työparini Merjan kanssa kouluttajana. Joskus on arveltu, että kouluttajan pitäisi olla huomattavasti asiantuntevampi, kuin kuulijat. Nyt ei ole niin. Samassa salissa istuu ainakin pari naista joiden taidot ohittavat omani. Se tässä onkin huikeaa, että se ei juuri haittaa. Menetelmänä tässä koulutuksessa on keskustella, näppäillä näitä koneita samassa piirissä. Tavoite on yrittää ja erehtyä porukalla. Parhaillaan muut osallistuvat tuossa Suomi 24:n kirkko kuulolla keskusteluihin. Valmistaudun tässä samalla kertomaan blogin luomisesta jotakin. Näissä blogeissa pitää välillä ottaa kantaa. Yritän ensin selittää otsikkoa. HEV on Hengellinen elämä verkossa ja HTV hengellinen työ verkossa. Kirjainten ohi jos jaksaa nähdä, niin voi huomata, että kirkko nyt ainakin yrittää olla täällä kuulolla. Se on hyvä asia. Ai niin. Keskustelua herättävä loppu? Täytyy päästä vähän väitelemään. Väitän, että jokaisella ajatelevalla ihmisellä on kohta oma blogi! Tämän kurssin väellä ainakin!