Olen laiskasti elänyt Facebook elämää. Nyt hoksasin viikonloppuna laittaa sinne, että lapset vaativat kokoamaan trampoliinin. Pyynnöt ja kitinä alkoi jo aiemmin edellisellä viikolla, kun kevättuuli alkoi puhaltaa.
Nyt löytyi todella yhteinen asia. Kaikilla ei tietysti ole moista värkkiä. Moni lapsiperhe jolla nyt vaan joku nurmikon kaistale pihassa on, tuntui olevan silti saman edessä. Se on uusi kesärutiini. Vähän kuin kesärenkaiden vaihto.
Kommenteissa yksi kiroili kadonneiden siipimuttereiden vuoksi. Rennoin valisti, että ei olisi kannattanut purkaakaan. Heillä oli hypitty koko talvi. Pohjoisen ihmiset kertoivat miten on vielä liikaa lunta ja joku sanoi, että oli jättänyt kehikon purkamatta. Nyt vaan kankaat paikalleen.
Tämä on nyt sitä uutta yhteisöllisyyttä. Nyt koin todellista jakamista ja kohtalon toveruutta.
Ja hikoilevien tiedoksi. Meillä jo pompitaan. Tänää otin itse ensiloikat.
Hyvää kevättä kaikille! Koetan tässä blogiaktivoituakin, kun kirkolliskokous alkaa jo ensi viikolla. Kevään riemu sekin!?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti