Historiallisen hauskan päivämäärän perjantaina oli jälleen kirkoissa vihkimisiä. Samaan päivämäärään osui kirkolliskokouskauden viimeinen istuntopäivä. Arkkipiispa Kari Mäkinen oli laskeskellut, että porukka ehti olla Turussa 40 päivää ja yhteisiä aterioita kertyi kuulemma 88. Paljon huimempiakin lukuja kuultiin. Piispoista Riekkinen ja Heikka olivat viimeistä kertaa etupenkissä. Kohta on tulossa eläkeaika heillä kummallakin vastaan.
Mitä sitten saatiin kuluneella kaudella aikaiseksi? Arkkipiispa pohti hyvin rehellisen oloisesti, että vielä ei oikein näe tarkasti. Pitää vähän odottaa. Olen samaa mieltä. Jotakin kuitenkin uskaltaa sanoa. Hyviä päätöksiä tehtiin, useimmat olivat niitä. Ne on kaikki luettavissa kirkolliskokouksen sivuilta. (Eräs ystäväni arveli kuluneella viikolla, että ei noita papereita taida kukaan jaksaa läpi kahlata. No ei ehkä ihan kaikkia, mutta suurin osa kahlaa suurimma osan. Ne lisäksi syntyvät vaiheittain neljän vuoden aikana ja siksikin niitä ehtii ihmetellä monessa vaiheessa.)
Niin aikaiseksi? Luottamusta, avoimia keskusteluja, erilaisten näkemysten vuoropuhelua. Minusta henki oli aika hyvä. Seuraava porukka pääsee jatkamaan haasteiden keskeltä, mutta hyvässä hengessä. Niin uskon ja toivon. 11.11.11 jäi mieleeni vähän haikeana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti