Neuvottomuutta, ähkyä, naurua ja runoja seurakuntarakennekeskustelussa

Eilen saattiin kirkolliskokouksessa päätökseen seurakuntarakennetta koskevan mietinnön yleiskeskustelu. Tänään on saatu aamupäivällä käytyä asian ensimmäinen käsittely. Mietintöön ei tullut muutoksia, lakiavaliokunnan esitys jäi kaikilta osin voimaan. Edessä on illalla klo 18 toinen käsittely, jossa asia sitten hyväksytään tai hylätää.

Täällä äänestettiin muutamista yksityiskohdista. Tärkein koski kanttoreiden ja diakonien virkojen säilymistä pakollisina virkoina. Ei mennyt läpi. En ollut muutosten kannalla. Pidän diakoniaa aivan luovuttamattomana. Kirkkoa ei ole ilman diakoniaa. Tämän lakipaketin kantava idea on, että saadaan aikaan joustoja ja sopimista. Silloin diakoniaa ei puolusteta minusta parhaiten jättämällä lakiin maininta joidenkin virkojen pakollisuudesta, olkoon kuinka tärkeitä tahansa. Tämä varmasti aiheuttaa huolta diakoniaväessä. Myönteistä on, että tämä lisää keskustelua diakonian suunnasta ja työtavoista ja seurakuntadiakonian ytimistä. Kanttorit olisivat halunneet myös samaa. Sekään ei edennyt.

Toinen äänestys koski kirkkoherran säilymistä seurakuntaneuvoston puheenjohtajana. Sekään ei mennyt läpi. Ehdotukseen jäi muotoilu joka sallii edelleen kirkkoherran puheenjohtajuuden, mutta sallii halutessa maallikonkin hoitaa hommaa. Tässäkin on jouston periaate. Tämä on nyt näin joustavaa hommaa:)

Pidin eilen puheenvuoron. Täällä kerrottiin paikallisia kokemuksia. Puhuin neuvottomuudestani. Jos ajattelen Seinäjoen seurakuntaa kappeleineen ja kulunutta kuuden vuoden opettelua yhteiseen liitosseurakuntaan, ei tämä uusi kierros todella tunnu kovin viisaalta. Ajattelen näin kahdesta pääsyystä. Nyt ei voi tietää minkälaiseen yhtymään tämä laki johtaa. Konkretia puuttuu, kun viisaus ei ole sen säätämiseen riittänyt. Toinen syy on väsymys jatkuviin suuriin muutoksiin. Se on todellista ja tästä tulee toteutuessan paljon lisää työtä.

Sitten asialla on toinen yhtä painavalta tuntuva puoli. On paljon seurakuntia, jotka nyt todella odottavat tätä ja hyötyvät tästä. Tämä laki toisi yhtenäisyyttä koko kirkon rakenteeseen ja mahdollistaisi tulevia uudistuksia. Tässä on paljon mahdollisuuksia kehittää seurakuntien toimintakulttuuria ja seurakuntaelämää.

Harhailen vihreän ja punaisen napin välillä. Sanoin tämän epävarmuuteni täällä ääneen ja se on ainakin aiheuttanut sen, että monet muut epävarmat ovat tulleet puhumaan omista ajatussolmuista. Neuvottomuutta on jaettu. En halua horjuttaa niiden mieltä, joilla on varma kanta, suuntaan tai toiseen. Illalla tämä ratkeaa ja käy miten käy tästä jatketaan. Oikein jo itseänikin jännittää, mitä kahden aivosolun välillä tapahtuu? Toinen huutelee vihreää, toinen punaista. Ei koskaan aiemmin kahdeksan vuoden täällä olon aika ole ollut näin vaikeaa muodostaa kantaa. Eino Leinon runojakin täällä on luettu ja naurettukin. Jokin ilo ja toivo on siis tallella!