Kaikki muumit laaksossa?

Tänään lähti kirkolliskokouksesta jatkovalmisteluun monimuotoisuutta kirkossa käsittelevä aloite. Nimi aloitteelle on tosi hämärä - mikä ihmeen monimuotoisuus kirkossa? Mutta asia tarkoitti suunnilleen sitä, että tutkittaisiin miten kaikilla tavoilla erilaisilla ihmisillä olisi hyvä olla kirkon töissä ja touhuissa mukana. Perustellusti voi kysyä, että miksi tätä tarvittiin? Eikö kaikkien mukana olo ole itsestään selvää. On ja ei ole. hyvä, että jälleen pohditaan.

Jäin miettimään, kun salissa sanottiin jotenkin niin, että erilaisuudesta huolimatta voidaan toimia yhdessä. Mietintö taas sanoo jotenkin niin, että etsitään positiivisia tapoja käsittää erilaisuutta. Keskustelu ei ollut kovin positiivinen.

Huumoriakin voisi löytää. Entä jos kirkon porukassa on kyse tonntuarmeijasta, joka yrittää jakaa parhaita lahjoja? Tontut ovat minun mielikuvissa positiivisia hahmoja. Tai sitten opin tässä syksyllä uuden sanonan sille kun tuntuu, että jollakin ei ole "kaikki astiat kaapissa." Samaa voi kysyä niin, että onko "kaikki muumit laaksossa?"

Muumit ovat outoja ja ne muut hahmot myös, mutta samoihin seikkailuihin ne mahtuvat. Keskinäistä kunnioittamistakin opettelevat. Näissä mietteissä alan valmistautumaan huomiseen rukouskeskusteluun. Toivotaan, että omista muumeista tuolla pääkopassa olisi edes joku kotona.