Tänään kirkolliskokous keskusteli aamulla kirkon nelivuotiskertomuksesta. Otsikko kirjalle on: "Monikasvoinen kirkko". Kansikuvassa on iäkkäämpiä ihmisiä, jotka mietteliäin ilmein ovat tulossa ehtoolliselle. Ensin mietin, että missä muun ikäiset ihmiset. Kuvaa tuijottaessa mieleni leppyi kuitenkin. Monia kasvoja tässäkin. Ikä vaan ei vaihtele.
Erityinen huoli on nyt nuorista ja nuorista aikuisista. Rippikoulu ja hautajaiset vetävät yhä kirkossa. Monen muun asian suosio laskee.
Muutama vuosi 2004-2007 on lyhyt aika. Niistä kertomus on hyvä kooste. Hurahtivat jo. Entisen pohjalle aina rakentuu tuleva.
Tämän päivän uutisista tavoitti vain yksi. Poliisi on saanut tietojen mukaan estettyä kouluammuskelun. Helpottava uutinen ja yhtä aikaa vakava. Usan vaalitulosta saa tietysti pian jännittää.
Muutama vuosi saattaa olla edessäkin päin. Haluaisin käydä eteenpäin kysellen ja rohkeasti etsien, mutta myös luottaen. Kirkko on kai kuolemaakin varten, mutta myös elämää. Kansikuvan ikäihmisten perässä haluaisin nyt kulkea. He näyttävät kulkevan mietteliäin ilmein kohti anteeksi antoa ja rauhaa. Hyvää yötä täältä taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti