Murhenäytelmä. Sitä kai tuo tragedia tarkoittaa. Tämä on nyt Kauhajoella ja Seinäjoen ammattikorkeakoulussa kuitenkin ihan totta, ei näytelmää. Tänään olen alkanut käsittämään sen. 11 ihmistä on kuollut. Tänään on jatkunut suru ja sanojen etsintä ja ihmisten kuulumisten kyseleminen.
Moni opiskelija on saanut tänään puhelun. Missä olet? Huomiseen päivään on vielä matkaa, mutta luottamus alkaa herätä. Jospa se tulee.
Olen muistutanut itseäni ja muita. Kiire ei ole selitellä.
Olen avanut virsikirjan ja Raamatunkin. Huolettaa nyt illalla, että en osannut etsiä oikeita toivon sanoja, vaikka uskon niiden olevan olemassa. Iltarukoukseeni suljen jokaisen surun koskettaman.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti