Egyptin pääkaupungissa on ollut kolmisen viikkoa levotonta. Tänään valmistelin hätänumeropäivään 11.2 perjantaille luentoa.
Kairon mielenosoittajat pukkasivat mieleen. Pohdin ensi perjantaina uskon merkitystä kriisissä. Minusta se on oleellinen.
Näinä päivinä mieleeni on usein noussut Kairon polvillaan rukoilevat muslimit. Valtava aukio on täyttynyt kymmenistä tuhansista mielenosoittajista. Mubarakille on kuulemma lähtölaskenta käynnissä.
Mielenosoittajilla on kuulemma nälkä. Usko ja rukous tuntuvat yhdistävän aika lailla. Mitähän he rukoilevat? Mitä tuntevat rukoillessaan? Tunnelma kuitenkin välittyy telkustakin. Välillä on rukoiltava!?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti