Jouluna alkanut lukuinto on töiden melskeessä laantunut. Sitten löysin muutaman äänikirjan, joita olen nyt kuunnellut automatkoilla. Ernst Hemingwayn Vanhus ja meri oli aika vaikuttava juttu.
Muistan, kun samaa kirjaa oli joskus koulussa luettava. Se oli tosi tylsä ja unettava. Miten tuo ikä ja mikä lie muu vaikuttaa, kun nyt samat jorinat olivatkin jännittäviä ja merkityksellisiä.
Ei siinä edelleenkään juuri tapahdu. Vanhus vaan narraa yhtä kalaa. Silti muutaman päivän merimatkalla vilisee tärkeät elämän teemat. Mitä vielä haluan? Minne asti olen valmis unelmieni perään matkaamaan. Entäs jos alkaa tuntua, että matka vaatii liian kovan hinnan. Jaksanko tehdä matkan haaveiden perään. Entäs jos matkalla olisi ystävä mukana. Sitten voi vastustaja ja haasteet tuntua joskus jo tutuilta ja rakkailta. Monet ajatukset saivat liikettä matkalla auton ratissa Muurameen ja takaisin.
Siinä välissä ehtii kelata koko siiman ja elämän?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti