Seinäjoen käräjäoikeudessa ei enää hartaustilaisuutta voi järjestää entiseen tapaan. Vapaa-ajattelijat kirjoittelivat valituksen ja apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen ratkaisi niin, että ongelma tässä on ollut. Viisaampi olisi kuulemma hartaudet nyt jättää pitämättä.
Mikä on tämä kummallinen vapauden ajatus? Miten voisi toteutua vapaus kaikesta uskonnollisuudesta? Tätä tämäkin päätös tuntuu ajavan. Ihan niin kuin olisi olemassa jokin uskoista ja arvoista vapaa tapa toimia. Tämänkin hartauskäytännön lopettaminen perustuu uskoon siitä mikä on tärkeintä ja pyhää. Nyt moni näyttää uskovan, että se on maailmankatsouksellinen neutraliteetti. Sekin on vahva usko.
Mikä on sen perusta ja mihin se johtaa? Ainakaan se ei tunnusta muita auktoriteetteja, kuin ihminen. Ihminen on näissä uusissa uskonnoisssa suurin. Minkälainen kansa nostaa tämän uskon tärkeimmäksi arvokseen? Kristillistä uskoa on nyt puolustettava. Se ei ole muilta pois. Usko kaikesta uskosta irti olevaan kansaan ja valtioon kaataa lopulta ihmisenkin arvon? Minulle sopisi jakaa hartausvuorot käräjäoikeudessa jotenkin oikeudenmukaisesti. Ei siellä aina tarvitse luterilaisen papin heilua, mutta siellä istutaan osin siksi, että kristinusko rantutui aikanaan tänne. Miksi se siellä istuva porukka ei saa päättää minkälaisen hartauden haluavat? Nyt ei omia juuria haluta kunnioittaa oikedessakaan. Koulussa voi nippa nappa suvivirren yhä laulaa. Miksi sama positiivinen uskonnonvapaus ei voi elää oikeuden saleissa?
Raamattukin sieltä pitäisi kantaa pihalle, jos tämä uusi usko haluttaisiin todella tuoda saliin. Sitten pitäisi katsoa, että kukaan oikeiden työväestä ei saisi kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nämä lienee seuraavia ehdotuksia? Nekään eivät takaa uuden neutraliteettiuskon voittoa. Toivon kuitenkin pikaista etenemistä niin nähdään nopeammin mikä tämä uusi usko on? Jälkeen jää neutraali ja tyhjä? Valtio, joka ei ota uskon puolesta kantaa, ottaa juuri tällä välttelyllä voimakkaasti kantaa. Se jättää heitteille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niillä on käräjäoikeudessa asiakaskuntaakin, ja ne asiakkaat vaihtuvat aika paljon.
Heidän pitäisi voida luottaa siihen että oikeus on heidänkin asiassaan riippumaton ja puolueeton. Ja ettei heidän edes tarvitse näyttää uskonsa lajia tai sen puutetta käräjäoikeudelle. Ei siis sidoksissa johonkin tunnustukseenkaan. Niinpä ei ole edes käräjäoikeuden henkilöstön yksimielisesti päätettävissä että siellä harjoitettaisiin yhtä tai montaa uskoa.
Ihan toinen asia: Teille jumalisille tuntuu olevan psykologisesti ylivoimaista käsittää, että joillakin toisilla ei ole mitään tarvetta uskoa mihinkään yliluonnolliseen. Mutta pystyisitkö jotenkin tankkaamaan mieleesi sen ajatuksen: On ihmisiä joilta puuttuu usko yliluonnollisiin. Heille siis yliluonnollista ei ole. Heille ei siis ole olemassa jumalaa tai jumalia.
Joo. Suunnilleen noin se minun ajattelu ehkä näyttäytyy. Ei minun silti ole mahdotonta uskoa, että osalla ihmisistä ei ole tarvetta uskoa "yliluonnolliseen." Se on muuten hassu sana, kun oikeasti minusta on niin paljon käsittämättömiä asioita enkä niitä kutsu tuolla nimellä. Neutraalia oikeutta ei takaa kuitenkaan se, että ei näytetä uskon lajia julki. Sitä koetin sanoa. Juuri parempaa pohjaa en tasapuoliselle käsittelylle tunne kuin kristillisen uskon arvopohja. Siinä kun opetetaan jokaisen ihmisen arvokkuutta ja yhtäläistä arvoa.
Lähetä kommentti