Tuli pieniä paineita
Tässä olkapään takana on kirkolliskokoustoveri (ja vieressäkin pari). Kaikki hihittävät ja kannustavat, kun yritän tätä ensimmäistä oikeaa blogikirjoitustani.
Aikaakin avaamiseen vaan kului, vaikka ei kovin paljon. Vanha viisaus on, että kaikki mikä alkaa... päättyy joskus. Nyt on vaihtoehtoja. Jätän tähän heti tai yrittän päättää tämän joskus myöhemmin.
Tarve kirjoittaa on sukua tarpeelle ajatella. Kirkolliskokousviikko on saanyt päähän taas pienen myrskyn. Yritän jotakin järjestystä tässä.
Loppuakin on hyvä joskus ajatella, mutta nyt koetan muistaa unohtaa turhan paineen ja aloittaa. Kaikki mikä on, alkaa joskus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti