Se on vanha viisaus. Se jossa pohditaan, että onko sielu ehtinyt mukaan? Aiheellinen kysymys.
Silloin kun oikein singahtelee paikasta toiseen käy helposti niin, että ei ole läsnä missään. Olen joskus saanut itseni kiinni tästä. Olen tässä, mutta en ole tässä. Mieli harhailee ja muut kokevat, että tuo ei nyt ole läsnä.
Kirkolliskokousviikko oli tiivis ja meni sittenkin ohi nopeasti. Koin välillä vahvasti olevani salissa läsnä. Välillä pisimpien puheiden aikana yhteys paikkaan ja aikaan katosi. Olin paikallani, mutta ajatus kulki muualla. Välillä jossakin lehdessä, paperissa, ihmisissä tai joskus jopa Jumalaa tavoittamassa?
Sielu onneksi välillä ehti tilanteisiin mukaan ja se mitä pelkäsin eniten, että en ymmärrä asioita, se ei toteutunut. Sittenkin ihan tavallinen älli riittää.
Niin vahvoja ovat asiat olleet, että nyt kotona viikon jälkeen sielu ei meinaa ehtiä tänne ollenkaan. Se leijailee vielä istuntosalissa ja paperipinossa, ihmisten kasvoissa.
Yht´äkkiä ei ole enää puheenjohtajaa sanomassa mihin asiaan tarttua! Saako yhden illan istua? Yritän kuulostella missä sieluni menee? Toivottavasti löytyy jostakin. Kotiin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti