Kirkolliskokouksen lakivaliokunta pohtii parhaillaan lakiehdotusta, jossa ehdotetaan kirkkolakiin pykälää lapsivaikutusten arvioinnista kirkon päätöksenteossa. Käytin eilen puheenvuoron lain puolesta. Jotkut tuntuvat miettivän, että miksi näin selvästä asiasta tarvitaan oikein lakipykälä. Eikö fiksut ja koulutetut ihmiset ilmanmuuta osaa ottaa tälläiset asiat huomioon. Näin voi ajatella, varsinkin nyt kun asiaan on havahduttu ja ohjeistusta voidaan antaa muutenkin. Silti kaipaan pykälää lakiin. Lapsi on niin helppo unohtaa, kun aikuiset kokoontuvat papereidensa ääreen.
Se mikä pöntössä jäi eilen sanomatta oli, että tämä ei tarkoita sitä, että lapset alkavat päättämään asioista. Edelleen voi käydä niin, että tehdään joskus päätös, jossa lasten asiaa ei voida edistää. Silloin todetaan, että joku päätös on tehtävä, vaikka tämä voi olla lapsille hankala juttu tai, että jossakin asiassa lasten parasta ei voida edistää. Lapset ei siis jatkossakaan saa päättää. Vastuu on aikuisilla. Uutta olisi kuitenkin se, että ennen päätöstä vaikutukset lapsiin olisi kuitenkin keskusteltu läpi. Lakipykälä muistuttaisi arvioinnin velvollisuudesta. Seurakunnat olisivat tässä varmasti saamapuolella, elämän ytimessä. Tässä pitäisi nähdä päätöksenteon monimutkaistumisen sijasta iso ilo ja mahdollisuus. Uskon lakivaliokunnan vielä löytävän pykälähankaluuteen jonkun hyvän ratkaisun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti