Otsikko voi kuulostaa aika hurskaalta. Onkin tavallaan. Nyt kirkolliskokoussalissa jatkuu rakennemuutoskeskustelut. Jatkoa odotellessa muistelen aamua. Kaksi piispaa onnistuivat kumpikin erinomaisesti luomaan kokousviikkoon lempeää henkeä ja luottavaista tunnelmaa. Arkkipiispa Kari Mäkinen päätti avauspuheensa korostaen rukouksen merkitystä. Ilman rukousta maailma olisi suljettu. Rukouksessa kirkko elää. Arjen kysymysten melskeessä näköala on huima.
Avajaisjumalanpalveluksessa piispa Tapio Luoma puhui anteeksiantamisen ja armon hengestä. Anteeksiantamus on myös iso asia. Se on pohja kaikkien ihmisten kohtaamiseen. Tapio yhdisti sen kirkolliskokouksen työskentelyyn. Ei tarvitse olla liian aralla mielellä, kun käydään hankaliin keskusteluihin. Ei tarvitse, kun kuuntelijat ja puhujat muistavat, että anteeksi antamisen todellisuus on olemassa.
Aloitin, että nämä viestit voivat kuulostaa hurskaalta. "Hurskastelusta" on tullut joskus kitkerää palautetta kirkolle. Silloin tarkoitetaan, että hengellistetään asioita, jotka eivät sitä ole. Tämä oikea anteeksiantamuksen ja rukouksen henki on jotakin muuta. En osaa tätä ehkä selittää, mutta molempia puheita voi lukea. Tässä linkki arkkipiispan puheeseen: "Kirkko uskon kantajana." Espoon piispan puhe tässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti