Sain joululahjaksi yhden kirjan. Lahja oli isältä. Kortissa luki jotenkin niin, että kierrätys on nykyään muotia. Hyviä lukuhetkiä! Paketissa oli sama Kuttura, jonka olin antanut isälle isänpäivänä. Mikko-Pekka Heikkisen romaania rummutettiin kovasti joulun alla.
Idea on mielenkiintoinen. Suomeen sytyy sisällissota. Etelän väki Helsingissä ryppyilee aikansa pohjoiselle ja niin pohjoisen väki suivaantuu lopullisesti. Raja piirretään Oulunläänin eteläpuolelle. Mukana on romatiikkaa, kun Keskisuomalaisen nuori Aino toimittajat päätyy pohjoisen johtajan Oulan porontaljalle. Muuten kuvataan etelän ja pohjoisen eroja muutaman henkilökuvan kautta. Etelän hahmoista syvennytään alikersanttiin, joka haluaisi olla kuin Tuntemattoman Koskela. Aivan ei mene esikuvan jalanjäljissä, kun maailmakin on muuttunut. On sosiaalista mediaa ja maahanmuuttajataistelutovereita ja räppi soi.
Hyvä idea ei aivan kanna. En löytänytaivan mahdottoman riemukasta huumoria tai täsmäiskua ajankohtaisen kuntauudistuksen kouristuksiin. Ajankohtainen kirja silti on ja provosoi ajatelemaan pohjoisen ihmisiä ja pitkää kotimaatamme.
Uskokin on tässä siinä mielessä esillä, että väittävät etelän riistäneen pohjoiselta mahdollisuuksia uskoa vanhoihin luonnon uskontojen Jumaliin. Kuollessaan pohjoisen sankarit pääsevät tässä joillekin muille ylisille kuin kristillisen kirkon tarjoamille. Tässäkin on ideaa, mutta pohdinta ei syvene. Turhautuminen on silti pohjoisessa todellista. Synnyttämään voi olla 500 kilometriä ja luonnonvarat kelpaavat kaikille. Onhan näitä hyvä pengastaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti