Muistin juuri olleeni kesä-heinäkuun vaihteessa Tampereella. Siitä viikosta on jäänyt monta paperia talteen ja muistotkin palaavat jo mieleeni. Siellä oli oppilaitoksissa työskentelevien uskonnollisten ammattilaisten maailmankonferessi. Huomaan, että vaikea on sanoa edes palaverin nimeä. (Reflecting light - The 3rd Global Conference of University and College Chaplains, Campus Ministers and Religious Professionals). Oli pappeja, diakoniatyöntekijöitä ja kanttoreita. Oli väkeä monesta maasta, muslimeja, kristittyjä ja juutalaisia. Valtaosa tietysti meitä länsimaalaisten hyvinvointivaltioiden kristittyjä. Onneksi kuitenkin joitakin muitakin.
Idea oli pohtia ja elää todeksi uskontojen välistä yhteyttä ja pohtia kaiken maailma opiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista. Valo heijastuu kuitenkin?
Opettavaista on tavata eri tavalla uskovia eri ilmansuunnista. Jokainen sai olla rohkeasti oman uskon takana. Pitää tietää mistä itse tulee, että uskaltaa tutustua ja viettää aikaa yhdessä.
Tällaiset tapahtumat ovat tiukka vastalause sodille ja riidoille. Jos toisen ihmisen näkee ihmeenä, jaksaa nähdä hänen aattensa ja uskonsakin ihmeenä. Iloa oli Tampereella paljon. Näitä muistelen Pekingin kisojen jatkuessa, kun avajaispäivänä syttynyttä sotaa ihmetellään myös. Voihan niitä Kiinan kisoja moittia, mutta jos siellä jotakin yhteyttä rakentuisi myös? Paljon siellä Kiinassa ja Etelä-Ossetian rintamalla myös toivotaan ja rukoillaan. Rauhasta on helppo puhua. Tekijäksi en tiedä aina miten ryhtyä. Yhteyttä pyydän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti