Palasin juuri kesälomalta. En tiedä kuinka ansaittu se oli, mutta tuntui mukavalta vähän hellittää. Huomasin jossakin vaiheessa, että nämä blogitekstitkin jäivät. Tuumin, että jääkööt. Ehtiihän näitä.
Lomalla usein kuulemma pyörii työn asiat mielessä hyvällä tavalla. Syntyy uutta ja luovaa, kun ei tarvitse väkisin puristaa ja saa vähän etäisyyttä. Nyt sitten vaan odottelen, että ajatukset alkavat virtaamaan... No totta oli, että viime yönä jo heräsin ja huomasin ajatelleeni tätä päivää.
Otsikon sata vuotta sitten nousee sanomalehden pienestä jutusta, jossa kerrottiin, että tiettävästi maailman vanhin blogia kirjoittava ihminen kuoli heinäkuussa. Hän eli 108 vuotta. Sata vuotta sitten ei tarvinnut lomalla blogista juuri kai huolehtia. Montakohan vuotta 108 vuotias ehti blogiaan kirjoittaa. Ensin hän selvisi kai ainakin sata vuotta ilman blogia. Siitä hommasta oli lomaa ainakin. Sitten hän vielä aloitti joitain uutta. Sellaista luovuus on. Se syntyy riittävistä tauoista ja halusta oppia uutta?
Taas keskustelevat muuten kauppojen vapaasta aukiolosta. Olen yleensä asiaa vastustanut, vaikka eilenkin kävin lähikaupassa. Mukavaahan se on jos aina kaikki putiikit on auki? Mutta miksi yritetään hämätä, että olisi muka paljon muitakin todellisia tavoitteita, kun myynnin ja kulutuksen lisääminen? Lomalla kulutin kai aika paljon. Siksi tässä soimaan ajatusta ja itseäni. Ehdin liikaa jo nyt. Lomallakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti