Begggg.. vai mikä se nyt oli. Aika kuuluva ja hämmästynyt nauru kohtasi. Sain lukijapalautetta. Peking ei kuulemma kirjoitetakaan Beging. Edellisessä tekstissä oli pientä kirjoitusvirhettä taas vauhdissa tullut. No joo. Myönnän. "Mitä sä siinä kohtaa oikein olet ajatellut", kysyttiin. Totta on, että alakoululaisetkin osaavat oikeinkirjoituksen paremmin. Naurut irtosi kuitenkin.
Asiakysymyksiä olen ajatellut oikeinkirjoitusta enemmän. Ei joka ikisen kirjaimen tai edes joka toisen tarvitse aina olla oikein, kunhan sydän etsii aidosti.
Tänään uutisissa, jotka nyt ohi mennen TV:stä näin, M.Ebeling ja H.Olkinuora olivat saaneet kommentoida samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamista. Yllättävän takeltelematta puhuivat molemmat. Oma kieli on keskellä suuta, kun en haluaisi loukata. Helposti takeltelen. Silti olisin valmis nyt avoimesti ja rohkeasti pohtimaan siunaamisen kysymyksiä. Olisiko tuo oikein pyytää yhdessä siunausta heidän kanssaan, jotka sitä pyytävät. Minä en ainakaan meinaa osata hyvän pyytämistä kieltääkään. Painava juttu minusta on se, että Jumala se sitten omalla tavallaan siunaa ja pyynnöt käsittelee. Oikeastaan me voimme puhua vain tästä ihmisten osuudesta.
Taas olen päässyt muita helpommalla, kun kukaan parisuhteensa rekisteröinyt ei ole minulta siunausta pyytänyt. Odottelen innolla taas keskusteluja ja päätöksiä. Saan ehkä itsekin olla asiasta päättämässä. Siihen asti yritän elellä entisten ohjeiden mukaan. Pohditaan ja takellellaan porukalla. Sanat ja kirjaimet löytävät aikanaan järjestyksen, kunnes niitä korjataan taas. Oman pienen lipsahduksenkin jo yritin korjata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti